Lukemattomien Tarinoiden Huvila

Ensin hän leikkasi niistä saumat auki. Saksilla tehtiin kankaaseen pieni alku, ja sitten revittiin melkein loppuun asti. Ei ihan, sillä sitten tehtiin käännös; saksilla taas muutaman sentin alku ja revittiin melkein loppuun. Sama toistui, kunnes vanhat housut, paita tai liina oli muuttunut pitkäksi maton kuteeksi. Itse istuin lattialla mummoni jalkojen juuressa kerimässä kudetta kerälle. Olin silloin kuuden vanha. Joku oli repinyt tapetista palan pois, ja seinä näytti rumalta. Halusin korjata asian ja piirsin kotona kuvan koko perheestä. Lisäsin siihen vähän liimahilettä.

Joskus kuuntelimme vanhalta kasetilta lintujen laulua. Mummo opetti minut tunnistamaan niitä. Kun olin hiukan vanhempi, ehkäpä ekaluokkalainen, siirryimme kellon aikojen opetteluun. Nurkassa, seinällä oli muovinen ja kovaäänisesti tikittävä kello.

Mummola oli toinen kotini. Aamulla herättyäni kirmasin sadan metrin matkan mummolaan aamupalalle. Seurasin silmä tarkkana kelloa, koska koulukyytini saapuisi valkoiselle maitokopille tien reunaan. Joskus en malttanut ottaa edes kenkiä pois jalasta. Koulun jälkeen sain välipalaksi vispipuuroa, rusinasoppaa tai itse leivottuja karjalanpiirakoita. Perjantaisin saatoin saada karkin tai kaksi.

Talvella potkuttelimme potkukelkalla lyhyitä matkoja; minä pienellä siniseksi maalatulla, ja mummo vaalean puun sävyisellä, joka tietenkin oli paljon isompi kuin omani. Kesällä istuimme keinussa, laulettiin vanhoja juhannuslauluja ja puhallettiin saippuakuplia. Saippua oli niin vahvaa, että kuplista tuli kauniin sateenkaaren värisiä. Myös vadelmat ja mansikat poimittiin yhdessä ja perunat nostettiin maasta koko suvun voimin.

kuvat: www.weheartit.com