Muutama yö sitten, kun uni ei kaikesta yrittämisestä huolimatta tullut, sain kuningasidean. Vähintäänkin. Tänään pääsin toteuttamaan ja olen hurjan ylpeä itsestäni. Pieni homma, mutta kyllä se onnistumisen riemu on parasta mitä olla voi.
Se on se vyö. Miten nyt ikinä olenkaan voinut tykästyä pyykkipoikiin niin hurjasti.
No miksei? Ovathan ne hassun mallisia, käytännöllisiä, kivan tuntuisia kädessä.. Esteettisesti silmää hivelevät kesäsateiden kuluttamat pyykkipojat.
2 kommenttia :
vähänkö jännä idea noi pyykkipojat! =) osaisinpa itekkin askarrella tollasia...
Simppeli juttu (: Punoo ensin "vyön" ja laittaa vanhat pyykkipojat roikkumaan.
Lähetä kommentti