3.5.2011

Vasta viime päivinä täällä on alkanut näkyä kevät. Perjantaina ajaessani etelään, joka puolella alkoi vihertää entistä enemmän ja kotona oli ihanan keväinen, jopa kesäinen ilma ja luonto. Tänne palatessani karu totuus tuli jälleen esiin; täällä kaikki tulee jälkijunassa!


Asiasta kukkaruukkuu; olet varmasti nähnyt elokuvan, jossa päähenkilö joutuu yhtäkkiä hämärään, hiljaiseen, ehkä tukalan kuumaan tai kylmään ja ahtaaseen paikkaan. Joka puolella hänen ympärillään on jotain, joka estää näkyvyyden pidemmälle. Mistä tahansa saattaa yhtäkkiä vihollinen hyökätä kimppuun...
Tunsin sen tänään itse, sillä kävin Manalassa. Työpaikan pakastimelle se on oiva nimi, sillä muutkin työntekijät ovat ilmeisesti tunteneet saman fiiliksen. Kerrompa kokemuksestani hieman lisää.

Työnsin porkkanaleivoksia täynnä olevan pinnan pakastimeen. Ovi pamahti takanani kiinni ja yhtäkkiä ympärillä oli jäätävä kylmyys ja täysi hiljaisuus, lukuunottamatta jäädytyskoneiden tasaista hurinaa. Edessäni ja sivuillani oli oman leipomon oranssien ja Fazerin sinisien leipomolaatikoiden lisäksi mustia pinnoja, eli telineitä joihin kasataan paistopellit. Kalpeassa ja hyvin himmeässä valossa erotin pinnoissa suklaaleivoksia, munkkeja, mansikkakkuja, kakkupohjia... Katto oli umpijäässä. Kun pakkasesta pääsee pois, tuntuu kuin olisi ollut hetken aivan jossain muualla!

2 kommenttia :

Kirjaltaja kirjoitti...

Tää on kyllä vuoden parasta aikaa. Vantaalla koivunsilmut jo puhjenneet ja myös kävin uimassa muutama päivä sitten. Nyt on kyl kylmää, mutta kohta taas iskee noi 20C lämmöt päälle =)

Iida kirjoitti...

Eiköhän se kesä tännekin päin kohta ala tulla.. (: