7.8.2011

Ikuistamattomia hetkiä

Eräänä aamuna näin maailman kauneimman aamun.
Kiipesin Gunnarillani suuren mäen päälle ja näin alhaalla vain harmaata usvaa, joka hiljalleen haihtui ylöspäin vaaleanpunaiseksi taivaaksi. Kirkas aurinko paistoi muutaman pilvenhaituvan takaa silmiini. Voi kun neiti Canon olisi vielä silloin ollut hengissä ja matkassa mukana. Olisimme ajaneet yhdessä taivaaseen!

Eräänä iltana näin maailman kauneimmat hiukset.
Aurinko teki ihmeitä tälläkin kertaa, tosin mennessään unille. Tulin iltasaunasta, kuivaillen hiuksiani vihreään pyyhkeeseen. Seisoin kuistilla ja roikotin päätäni, jolloin hiuksieni latvat osoittivat lattiaa. Oranssien hiuksieni lävitse loisti laskeva, oranssi aurinko. Ne kimalsivat kuin tuhannet timantit ja sillä hetkellä mietin, miten saisin ikuistettua sen. Vielä en ole keksinyt kuinka sen teen.

2 kommenttia :

maikku kirjoitti...

kirjotat kauniisti (:

Iida kirjoitti...

Kiitos maikku (: