9.10.2015

ITSENSÄ HAASTAMISEN IHMEELLISYYS

Silloin kun muutin omilleni, oli mahtavaa huomata että saa päättää kaikesta itse. Jostain kumman syystä olen näinä muutamina vuosina syönyt vain niitä ruokia joista todella pidän. Aina silloin tällöin sitä toteaa pyörittävänsä samoja ruokia viikosta toiseen, ja vasta hetki sitten tajusin, että voisinhan minä kokeilla jotain muutakin. Jotain, mikä on ollut lapsuuden inhokkiruoka tai jotain sellaista raaka-ainetta jonka käytöstä ei tiedä yhtään mitään.

"Tykkäätsä pinaattikeitosta? Tää oli tosi hyvää, kokeile!"

Tämän kehotuksen sain S-marketin myyjältä, joka hyllytti vieressäni kun pohdin ääneen mitähän sitä tänään söisi lounaaksi (edelliseltä päivältä kun ei ollut jäänyt mitään tähteeksi). Nyrpistin mielessäni nenääni kun mieleeni muistui koulun pinaattikeittopäivät, mutta päätin silti antaa keitolle uuden mahdollisuuden. Ja sehän oli ihan hyvää, lukuunottamatta suolaisuutta jota harvoin pystyy välttelemään valmisruoissa.

Tästä innostuneena ostin kotiini kaalin. Kaalipadassa tai -kääryleissä ei ole koskaan ollut mitään vikaa, mutta raaka kaali on ollut kauhistus. Niimpä raastoin kaalia ja porkkanaa ja sekotin joukkoon raejuustoa. Maustoin vähän suolalla ja pippurilla. Jos ei oteta huomioon sitä hirveää kaalin hajua joka puski ulos jääkaapista aina kun oven avasi, raaste oli syötävää -ja siitä lähti nälkä.
keitto by iidapaavola92 on 500px.com
Sitten päätin kokeilla jotain ihan uutta. Ostin myskikurpitsaa ja vuonankaalia. Myskikurpitsasta syntyi vuohenjuustolla maustettu taivaallinen keitto, ja vuonankaali sopi salaatin jatkeeksi aivan mainiosti!
keitto by iidapaavola92 on 500px.com
Tämä viikko on ollut jotenkin ihmeellisen voimaannuttava. Olen palannut vanhoihin makuihin ja oppinut uutta. Taidan jatkaa samalla linjalla!

3 kommenttia :

Kirsi kirjoitti...

Mutta koetapa itse tehdä se pinaattikeitto, saat aivan erilaista kuin kaupan valmiit, paljon parempaa. Kuulunut meidän arkiruokaan omasta lapsuudestani 1960-luvulta lähtien.

Ja kukapa sitä söisi muuta kuin sitä mistä itse tykkää. Oma äitini ei meitä lapsina koskaan pakottanut inhokkiruokiamme syömään ja samalla periaatteella kasvatin oman tyttäreni. Hän inhosi sipulia ja kaikkea mahdollisesti "kökköjä" sisältäviä, esim. perunamuusia.
Nyt aikuisena hänkin on alkanut syömään muutamia lapsuuden inhokkeja.

Mutta en minä vieläkään suostu syömään silakkalaatikkoa, klimppisoppaa enkä läskisoosia. ;)

Iita kirjoitti...

Meillä taas on aina ollut pakko maistaa, koska kun 10 kertaa kokeilee alkaa makuun tottua ja ruuasta tulla syötävän makuista. Tämä pitää ihan paikkansa. Olen itse oppinut syömään joululaatikoita 14-15-vuotiaana, jolloin olin niitä maistanut sen 10 kertaa. :D

Iita kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.