Saunassa ehtii ajatella kaikenlaista, nimittäin huomasin olevani myös heikompi kuin kuvittelin. Aina olen ajatellut, että olen jokseenkin vahva ihminen, sillä mulla on vahvat ja (kuulemma) kypsät ja fiksut mielipiteet. En pahemmin ole miettinyt, mitä muut musta ajattelee tai miltä näytän muiden silmissä. Olen jokseenkin itsekseni tehnyt suunnitelmat omasta tyylistäni ja olemuksesta, eikä kukaan ole toistaiseksi vielä valittanut.
Noh, saunasta päästyäni menin suihkuun ja alkoi (ah, niin ihana!) karvojenpoisto. En ole ikinä pitänyt siitä, vaikka sekin tulee melkeimpä rutiinilla jo. Siellä kylppärin lattialla istuessani, aloin miettimään, miksi oikeastaan edes teen tätä. Jos kerta en pahemmin välitä muiden mielipiteistä ja elän mukavuuden ja terveellisyyden takia, miksi vaivaudun ajamaan säärikarvojani, joka liittyy kauneuteen? Siinäpä se. Ensimmäisenä tulee mieleen; kuka nainen nyt EI ajaisi säärikarvojaan. Ajattelin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että naisen "karvattomuus"kin on vain kauneusihanne. Siis vain ihanne! Kuitenkin siitä on tullut jokaiselle naiselle välttämättömyys ja olisi häpeä jättää kintut karvaisiksi. Se on oikeastaan aika surullista, että on näinkin orjamaisesti kiinni kauneusihanteessa.
Kulmakarvat ovat mielestäni asia erikseen, sillä niiden erilaisella muotoilulla saadaan aikaan eri ihmisillä jokaiselle ominaista persoonaa.
En siis väitä, ettäkö karvaiset sääret olisivat kauniit, mutta olisiko ne sitten niin rumatkaan?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti