Rentoutumisharjoitus

Isän lämpöinen ja suuri, hiukan kauhtunut, villapaita. Kesän jäljiltä lämmin vesi, joka liplattaa kun varpaat pistää järveen. Puinen, uusi ja tukeva laituri, joka tuoksuu hyvälle. Tuikut pienissä, turkooseissa lyhdyissä. Viileä, mutta leppoisa ja tyyni syysilta.

Sinne halusin tänään palata ilmaisutaidon tunnilla; mökille. Voisin jopa väittää, että yksi maailman parhaista paikoista. Ilmaisutaidon tunnilla siis eräs tehtävämme oli rentoutuminen ja matkustaminen paikkaan, jossa tuntee olonsa hyväksi. Se sai olla keksitty paikka, tai olemassa oleva paikka. Valitsin mökin ja kuvittelin itseni tälle laiturille.

Vähän matkan päässä selkäni takana on nuotio, mustassa padassa. Loput perheenjäsenet paistavat makkaraa ja he juttelevat hiljaa. Savu tuoksuu hyvälle. Kurkistan mustaan veteen ja kuvittelen haukimuorin (vanhimpien järven rannalla asuvien ihmisten kertomuksista), joka uiskentelee kaiketi kaislikossa. Kukaan ei ole sitä vielä saanut pyydystettyä.

Mutta jottei paikka olisi liian tuttu ja turvallinen, kuvittelen viereeni vielä ihmisen. Tiedän hänen nimensä, ja tiedän myös miltä hän näyttää. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut hänen kosketustaan, enkä tiedä miltä hän tuoksuu. Miltä tuntuisi, jos hän ottaisi kädestäni kiinni? Olisiko ote vahva vai hellä? Tai ehkä kumpaakin. Iho voisi olla miellyttävän lämmin, tai ehkä sittenkin viileä.

Opettaja pyysi meitä heräilemään ja palaamaan takaisin tunnille. Nousin kylmältä lattialta.