Sateinen katu kutsui taas luokseen ja muutaman korttelin päästä löysin kujan, jossa oli vanhoihin rakennuksiin juuri avattuja second hand-liikkeitä. Vihreä villatakki sai uuden, onnellisen omistajan. Hinta oli vaivaiset 45kruunua, eli kolmisen euroa.
Seuraavaan liikkeeseen astuessani ensimmäinen ääni oli iloinen, virolainen tervehdys: "Tere!" Putiikissa oli kaksi huonetta, joista toisen lattialla istui vaaleatukkainen nuori nainen. Hän sytytti pönttöuuniin tulta, jotta vanha puurakennus pysyisi lämpimänä. Jostain käsittämättömästä syystä suostuin lähtemään myös anatomian museoon. Muutama huone oli hurjan hyvin valaistu ja siellä oli monta lasista vitriiniä. Lasilevyjen takana nökötti purkkeja ja purnukoita, sisällään mitä kuvottavimpia ruumiinosia. Eräässä luki: "tältä näyttää auton yliajama maksa" tai "tässä on tupakoitsijan keuhkot". Niinkuin sanotaan; tieto lisää tuskaa. Onneksi en siis ymmärtänyt kaikkea edes englanniksi. Järkytys oli suurimmillaan, kun erään huoneen lasipurnukoista tuijotti takaisin ihminen; silmät auki, kasvot valkoisena ja ilmeettöminä. Purkissa oli vain pää, mutta siltäkin puuttui aivot, ja kasvot oli halkaistu pystysuoraan kahtia. Kun kuulin, että kaikki materiaali oli aitoa, olin hyvin onnellinen että edellisestä syömisestä oli kulunut jo jonkin aikaa.
2 kommenttia :
Sun tapa kirjoittaa on aivan ihana. Pystyn näkeen silmissäni kaiken sun kuvaileman. ps. missä tämä museo mahtaa sijaita?!
Museo sijaitsee Viron Tarttossa (:
Lähetä kommentti