1.7.2010

Ihana sukuvika

Ei, en kerta kaikkiaan pysty jättämään tätä blogia rauhaan!

Tänään taas löysin itsestäni vian, joka vaivaa äitiänikin; rakkaus esineisiin. Ei tietenkään riitä, että niitä näkee kaupassa tai kirpparilla, ja että niitä saa hypistellä kuinka paljon tahansa, sillä tavaran pitää olla oma. Se pitää nähdä tai sitä pitää saada käyttää joka päivä.
Voi kurja.
Kuinka olenkaan kerännyt käyttötavaroita; laseja, aterimia, lautasia, tarjoiluastioita, kattiloita, pannuja, pöytäliinoja, pyyhkeitä, lakanoita, koriste-esineitä.. Kaikenlaista, mitä tarvitsen kun muutan pois kotoa. Se ei tosin tule tapahtumaan, todennäköisesti, vielä muutamaan vuoteen.

Eksyin Hemtexiin. Ja kuinka ollakaan silmiini pisti kaksi ihanaa teemukia! Eikä niitä voinut millään jättää keikkumaan orpoina sinne.





Kaverukset löysivät heti toisensa. Kirpparilta kalastin jokunen vuosi sitten Ikean suuret, vihreät teemukit.

2 kommenttia :

Tuittu kirjoitti...

Mulla sama vika! Mut kyllä se realiteetti sitten karsii ne turhat pois, kun joutuu niitä useaan kertaan muuttamaan. Sitä paitsi makukin voi muuttua vuosien mittaan. Mutta kerää rauhassa siihen asti, että kyllästyt! Jos kyllästyt :)

Iida kirjoitti...

Tämä on tosiaan aika karmea pahe, mutta toisaalta; kyllä joku yhtä innokas tavarafriikki löytää nää sitten ehkä joskus kirpparilta muutamalla eurolla ja on yhtä onnellinen kuin minä (: