13.1.2011

Tänään näin hyvin pienen, tavattoman vaalean, pottatukkaisen pojan. Korviin asti ulottuva hymy loisti monen kymmenen metrin päähän, kun hän hyppeli isänsä jäljessä kauppakeskuksen käytävää pitkin. Lähestulkoon jokaiseen vastaantulijaan hän yritti luoda kontaktia kertoakseen kirkkaiden silmien välityksellä ilouutisen. Pää pyöri ympäriinsä monen ihmisen porhaltaessa vain ohi, ja lopulta nuo suuret ja pyöreät silmät kohtasivat omani.


Hymy senkun levisi, eikä tarvinnut kauaakaan miettiä kun asia selvisi: poika puristi lakupatukkaa kaksin käsin. He parkkeerasivat sivuun ja isä aukaisi pojalle patukan käärepaperin. Poika haukkasi antaumuksella suurta herkkua ja oli sillä hetkellä varmasti maailman onnellisin lapsi.

Kuva

4 kommenttia :

illusiah kirjoitti...

Kuulostaa tutulta. Harvoin näkee niin onnellista lasta, kun mun lapsenlapsi, 4 v, saadessaan NAURAVIA NAKKEJA!
Lapsi oikein hykersi vielä monta päivää sen jälkeen, kun asia tuli mieleen.

Iida kirjoitti...

Ihana (: Sitä muistaa omasta lapsuudestakin sen kun sai yhden pienen herkun ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.

Tania kirjoitti...

ihanaa tekstiä : )

Iida kirjoitti...

Kiitos Tania (: