18.4.2011

Seikkailua kerrakseen

Viime yönä keksin syyn sille, miksen pidä kellon tikityksestä. Kuulen kokoajan miten aika kuluu ja samalla pelkään etten ehdi nukkua tarpeeksi. Olinhan minä sängyssä jo kymmenen paikkeilla, mutta pätkittäistä unta riitti kolmeen asti. Silloin vain päätin: "Nyt on nukuttava, kello herättää kolmen tunnin kuluttua"! Ennen kolmea mökkimme vilisi ihmisiä. Kaikki puhuivat päällekäin, tunnelma oli iloinen ja odottava. Ihmisillä oli tavaraakin. Kuin lentokentällä ruuhka-aikaan. Päässä pyöri ajatus, että tämän on loputtava. En kestä tätä meteliä ja ihmisten määrää! En tiedä sainko sitä koskaan sanottua ääneen.


Illalla olin lämmittänyt mökin kunnolla. Sisällä oli ainakin +30 astetta lämmintä. Aamulla olinkin tiiviisti peittojen alla, sillä lämpötila oli laskenut +18 asteeseen. Olo tuntui vieläkin flunssaiselta, joten ensimmäiseksi piti suunnata terveyskeskukseen hakemaan lääkärintodistusta työssäoppimispaikalle. Puolessa välissä hiekkatietä vastaan tulikin vettä. Tietä ei näkynyt lainkaan ja siltakin oli joen kohdalta piilossa. Yritin jalan tulvakohdan yli, mutta keltaisten Nokian kumisaappaideni varret loppuivat kesken. Hyvä etteivät hörpänneet vettä. Tämä päivä on siis ollut vapaapäivä kaikesta.

4 kommenttia :

Karita kirjoitti...

Kirjotat tosi hyvin ja kivalla tyylillä, ja blogissas on hienoja kuvia!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat hauskasti, taidan jäädä seuraamaan. :)

Nanna kirjoitti...

Sun blogi on ihana, jotenkin mukavan rauhallinen ja seesteinen, ja kirjoitat hyvin :)

Iida kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista (: