5.12.2011

Oma koti

Vaikkei valkea rautasänkyni mahdukaan makuuhuoneeseeni, ja mustat 60-luvun pinnatuolit ovat aivan liian matalat korkeaan baaritiskimäiseen pöytääni, alkaa asunto tuntua jo omalta kodilta. Muuttaminen on mahdottoman rankkaa; iltaisin olen niin väsynyt, että sammun kuin tallilyhty. Lisäksi uusi, kuiva ja viileä huoneilma puhkaisi flunssan.


Hajamielisyyttäkin on ollut ilmassa tavanomaista enemmän. Eilen lähdimme vuokraamaan elokuvaa ja ostamaan verhonipsuja. Kävimmehän me kaupassa ja Filmtownissa, mutta matkalla muistimme miksi olimmekaan lähteneet liikenteeseen. Onneksi matkan varrelta löytyi nipsukoita myyvä kauppa. Nyt valkoiset, pitsireunuksiset puuvillaverhot ovat paikoillaan.


Valoja ei asunnossa ole kuin ikkunalaudan peittävän valosarjan verran, minkä takia kuvien laatu ei ole kummoinen. Muuttoa tehdessä ehdoton Pakko saada -huonekalu oli mummon vanha keinutuoli. Pidän siitä valtavasti.


Tänään masua täytti tuoresalaatti, aura-kukkakaaligratiini ja valkosipuli-broilerpihvit. Nam!

3 kommenttia :

Tuittu kirjoitti...

Tosi kaunis keinutuoli kyllä! Mekin haaveiltiin juuri tuollaisesta, kun R:n kanssa tähän uuteen kotiimme muutettiin. Mutta koska sukulaisilla oli tarjolla koivupuinen (vaalea), niin hyväksyimme sen :)

n00rA kirjoitti...

sun koti näyttää aiva ihananlta ! (:

Iida kirjoitti...

Kiitos Tuittu <: Keinutuoleissa on ihanaa tunnelmaa!

n00rA, kiitos sinullekin! Lisää kuvia tulee varmasti kun selviän tästä muuttomyräkästä (: