Oletteko koskaan hukanneet ajantajua?
Se on sellainen tunne, jonka haluaisin tuntea useammin. Haluaisin oppia tuntemaan sen päivittäin, mutta olisin tyytyväinen jos kokisin sen edes viikottain! Se on se hetki, kun unohtaa ajan ja paikan, eikä suunnittele asioita mielessään vaan elää tässä ja nyt.
Ajantaju katoaa minulla hetkellisesti arjessa silloin kun teen jotain mielekästä. Teen käsitöitä, leivon, askartelen tai puuhailen pihalla. Juhannuksena minulla oli neljän päivän vapaat, enkä olisi ikinä uskonut, kuinka pahasti aika voi hävitä. Tai pahasti ja pahasti, ne hetket nimittäin tuntuivat taivaallisilta! Sunnuntaina uppouduin tähän tunteeseen täysillä, sillä tiesin että vielä maanantainakaan minulla ei olisi mitään velvollisuuksia. Sain syödä kun minulla oli nälkä ja mennä nukkumaan silloin kun minua nukutti, ajattelematta että huomenna olisi jotain tärkeää tekemistä. Eivätkä nuo hetket synny siitä, että katselen sarjoja Netflixistä sängyn nurkkaan käpertyneenä tai makaan auringonpaisteessa laiturilla, vaan siitä että minulla oikeasti on jotain tekemistä.
Olen laittanut hartaudella ruokaa, olen vetänyt työhanskat käteeni ja purkanut lautakuorman pihallemme, olen ulkoillut kissan kanssa, pitänyt kiireettömän viikkosiivouksen ja hypännyt tienpientareelta ojaan keräämään luonnonkukkia portaitamme koristamaan.
Toivoisin niin, että elämää voisi elää ilman kelloja ja aikatauluja, tehdä asioita niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti