22.7.2009

Klovni sirkuksen vaaleansinisessä kuplavolkkarissa

Eräänä iltana, jolloin poikkeuksellisesti usva oli keskellä kesää laskeutunut Järvensivun lähimmän järven pinnalle, päätin kastaa talviturkin pois. Vesi oli hurjan lämmintä, reilusti yli parikymmentä astetta. Tiesin, että haukimuori lymyilisi järven pohjalla, odottaen mehukkaita varpaita, ja siksipä uintireissu jäi melko lyhyeksi. Mutta se oli ensimmäinen koko kesänä.

Eräänä päivänä, noin kello kahden paikkeilla, kävelin postilaatikolle. Tuuli kovaa mutta lämpimästi, mikä enteili seuraavan yön ukkosmyrskyä. Tie kulki kahden ohrapellon välistä. Hapsuiset ohrat lainehtivat tuulessa kuin Muumilaakson niityt! Pellot olivat vielä vihreitä eikä lähelläkään sitä vaaleanruskeaa viljaa loppukesästä.

Kahdentoista tunnin päästä istuin tuvan, tavattoman ruman, vihreän pöydän ääressä juomassa kaakaota ja syömässä voileipää. Ukkonen valvotti.


Eräänä yönä olin menossa huussiin, mikä on kovin epämiellyttävää pitkän matkan takia, mutta pysähdyinkin mökin eteen. Jalassani olivat harmaat talvikumpparit ja ruma, sininen, iso yöpaitani. Tuijotin taivaalle. Pilvet liikkuivat huimaa vauhtia! Niitä oli jopa eri sävyisiä. Oli tummia ja vaaleita, haituvaisia ja sadetta uhkaavia. Oli jopa niitä, jotka esittivät tuovansa sadetta, mutta siksi se sitten jäikin; esittämiseksi. Olo oli mahdottoman pieni.

2 kommenttia :

oona kirjoitti...

todella ihana toi eka kuva. haluun sen tauluksi!

Iida kirjoitti...

Vaanha kuva. : D Kamalan vanha. Varmaan kolme vuotta. Silloin kun jalatkin oli vielä timmissä kunnossa...