23.9.2009

Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli

Eilen illalla makasin lämpimällä joogamatolla, nostin kädet kohti kattoa ja venyttelin. Unohdin hetkeksi yläselkäni venytyksen ja tutkiskelin käsiäni. Puristin ne nyrkkiin ja avasin auki. Kynnet oli juuri leikattu lyhyiksi ja siksi sormet eivät tuntuneet omilta. Mutta kyllä ne olivat tutut; pitkät ja hoikat, kämmenet melko suuret nuorelle naiselle. Ja voi että niin kauniit! "Soittajan sormet", niinkuin äiti kirjoitti vauvakirjaani.

Havahduin jatkamaan seuraavaa liikesarjaa 29 muun joogaajan kanssa. Monissa oppimissani joogaliikkeissä käsien seuraaminen on tärkeää, niinkuin seuraavassakin. Kädet vietiin suorana eteen, ja sitten toista lähdettiin kuljettamaan selän taakse, katse kokoajan kiinni kyseisessä kädessä. Katse harhautui ja näin vanhemman naishenkilön selkäni takana. Hänellä oli oranssi pitkähihainen paita ja oranssit housut. Nainen seisoi viltin päällä ja vieressä oli punottu kori. Nimesin hänet mielessäni Kanttarelli-tädiksi.

kuva: googlen kuvahaku

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Ihana!

Pehmis kirjoitti...

Hihi, kanttarellitäti!

keas kirjoitti...

Kantarellissa on vain yksi t, tiesitkö?

Iida kirjoitti...

Kiitos huomautuksestasi keas; tiesin. En kuitenkaan haluaisi nimetä naista sieneksi, joten kanttarelli kuulosti ja näytti paremmalta (: