17.10.2009

Spaghetti ja jauhelihakastike maistuu taivaalliselle. Kodikkaalle, turvalliselle ja äidin tekemälle. Kotona on taas tosi hyvä olla.



Eilinen junamatka alkoi InterCityn ensimmäisestä vaunusta ikkunapaikalta 9 tasan kello 14. Käytävän toiselle puolelle istahti muutamaa vuotta nuorempi tyttö, olallaan Dakinen reppu josta roikkui vaaleansininen tutti. Muistin että laukussani on kuulokkeet ja tuikkasin piuhan kiinni käsinojaan. Ylex:llä soi jonkin folk-bändin biisi ja harmitti kun en saanut nimeä ylös. Matka oli tunnissa ohi ja Riihimäellä oli H-junaan astuminen. Ehdin muutaman hetken istua paikoillani ennen junan lähtemistä ja katselin ohi kulkevia ihmisiä. Vieressäni istui kaksi pienempää tyttöä, jotka olivat matkalla baletti-tunnille ja vastapäätä nuori kaveri revityissä farkuissa, kitara hoikkien jalkojen välissä. Konduktöörin tullessa nuorimies ilmoitti kulkevansa lastenlipulla. Hymyilytti, sillä kaveri oli varmasti ikäiseni tai hiukan vanhempikin.

Nuppulinnassa matka katkesi; junassa haisi palanut kumi ja ulkona savusi. Kaikki joutuivat astumaan ulos pimenevään iltapäivään.



Pimeitä, syyssadepäiviä odotellen.

Ei kommentteja :