17.4.2011

Tänään alkoi uusi jännittävä seikkailu

Muutin mökille. Uskokaa tai älkää, mutta asun nyt keskellä ei mitään. Onneksi en koskaan ole elänyt kaupungissa, joten hiljaisuus ei häiritse. Eikä pimeys. On täällä silti ihan uusia ääniä, joita kuuntelen kiinnostuneena. Eikä mua pelota. Tämä on seikkailu.

Täällä asiat pitää miettiä monen mutkan kautta. Milloin lämmittää sauna, jotta saa lämpimän pesuveden lisäksi tiskivettä? Entä mihin aikaan illasta käydä iltapissalla, ettei tarvitse keskellä yötä lähteä etsimään huussia? No, näitä ja monia muita kysymyksiä ehtii pyörittelemään vielä moneen kertaan, mutta nyt on laitettava mökkiin lämpöä. Hetki pieni!


Syttyihän se tuli muutaman tulitikun ja melkein palaneen peukalon jälkeen. Sytykkeistä ei ainakaan ole pulaa, sillä nenän niistosta on flunssan takia tullut jo melkeimpä harrastus. Paperimyttykasoja löytyy sieltä täältä.

Koska olen oikeastaan aina asunut maalla, pienet rasahtelut tai yhtäkkiset äänet eivät häiritse. Mutta raivostuttavampaa ääntä en tiedä kuin kellon tikitys. Tai vastaavasti tupajumin nakutus. Sitä vain odottaa, että jatkuva ja tasainen ääni loppuisi, vaikka tietää että toive on mahdoton. Ellei kello ole vedettävä.

4 kommenttia :

Aura Illumina kirjoitti...

Aivan ihana tunnelma näissä kuvissa. Voisin muuttaa niihin asumaan. Onnea muuttamisesta keskelle ei mitään. Se on myös oma unelmani, joka nyt antaa vielä odottaa toteutumistaan.

Tuittu kirjoitti...

Kuulostaapa hienolta! Varmaan noihin pieniin asioihin löytyy pian ajan mittaan oma rutiininsa. Sinulle tahdon sanoa Eeva Kilven sanoin:

"Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun;
Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun.
(Eeva Kilpi)"

Nauti mökkielämästä!!

Iida kirjoitti...

Kiitokset Auralle ja Tuitulle (:

Elena kirjoitti...

Tosiaankin onnea muuttamisesta keskelle ei mitään. Sitä odotellessa, kun pääsee täältä betonihelvetistä pois... :/