Välillä kokeilin miltä jalat tuntuivat. Ei auta, vieläkin pitää liotella.
5.5.2011
Tänään istahdin kuistille ja upotin paljaat jalat vatiin, johon olin lämmittänyt vettä. Aiemmin päivällä huomasin kantapäiden olevan aivan kuivat korput, joten nyt ne tarvitsivat koko illan huomiotani! Katselin hetken kultaisia varpaankynsiäni, ainoaa näkyvää luksusta mökkielämän keskellä. Siinä istuessani luin Forrest Gumpia ja kuuntelin sivukorvalla lintujen laulua. Tarpeeksi kun jaksoi kuvitella, saattoi melkein jo uskoa, että oli keskikesän ilta. Jo tutuksi tulleen tikan nakutuksen kuulin melko läheltä ja kovaa, sillä lintu oli löytänyt aivan jotain muuta tutkittavaa kuin puu. Liekö sitten peltikatto tai jokin muu kovaäänisempi materiaali.
Välillä kokeilin miltä jalat tuntuivat. Ei auta, vieläkin pitää liotella.
Hetken päästä tyynen järven pintaan alkoi taivaalta sadella vettä. Mökin kattoon sade kuulosti kivalle ja nautin lintujen ja sateen äänistä. Maltoin siirtyä sisälle vasta kun vesi vadissa alkoi viiletä. Mökissä tuoksui omena-kaurapaistos.
Välillä kokeilin miltä jalat tuntuivat. Ei auta, vieläkin pitää liotella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
5 kommenttia :
Oih, minä tahdon tuohon mökkiin nuuhkimaan ja tunnelmoimaan ja nauttimaan kesän tulosta! Eikä jalkakylpykään olisi hassumpaa.
Älyttömän upeita kuvia sun blogissa. Ei mitään kovin erikoisia, mutta yksinkertaisuus on kaunista :) Alankin seurailemaan tätä sun blogia ihan säännöllisesti :) Hauskaa kesän odotusta.
ihanan tunnelmallinen blogi! taisin rakastua :) kuvat on kivan yksinkertaisia ja kirjotustyylisi on yksinkertaisesti ihana! :)
Kiitos kaikille kommenteista (: Hyvää kesän odotusta Inkalle ja myös kaikille muille!
Upeita nää vesipisara kuvat!
Lähetä kommentti