Silloin ei joulusta tiedetty, mutta sadonkorjuunjuhlaa kekriä vietettiin satokauden päätteeksi mikkelinpäivän ja pyhäinpäivän välisenä aikana. Kekri muistutti hyvin paljon nykyistä joulua, sillä yhdessä olo ja hyvä ruoka olivat koko juhlan perusta. "Kekri" -sana tarkoitti kansankielessä jonkin päättymistä ja sen miellettiin tarkoittavan myös vuoden loppua. Näin ollen kekriin kuului myös tulevaisuuden ennustaminen seuraavalle vuodelle, kuten meillä on tapana tehdä uutena vuotena. Kristinuskon levitessä Suomeen (noin tuhat vuotta sitten), kirkko kielsi kekrin viettämisen pakanajuhlana niin ankarasti, että juhlatapa, laulut ja runot jäivät unholaan.
Myöhemmin monet kekrin pohjimmaiset piirteet siirtyivät joulun viettoon. Uusia perinteitä on matkan varrella syntynyt paljon. Viittaukset ensimmäiseen koristeltuun puuhun on löydetty Lähi-idästä, kun taas muinaisessa Keski-Euroopassa oli tapana polttaa joulupölkky, jonka kipinöistä tehtiin ennustuksia ja jonka uskottiin suojaavan pahoilta hengiltä. Samoihin aikoihin Suomessa koristeltiin tupa kuusen- tai havunoksilla samoista syistä. Joulukuusen laitto yleistyi Suomessa ylempiluokkaisten keskuudessa vasta 1800-luvulla, jolloin se ripustettiin katosta roikkumaan. Kaupungeissa pieni joulukuusi nostettiin pöydälle.
lähde, lähde, lähde, lähde, lähde
1 kommentti :
Onpa täällä hurjan kiva joulukalenteri, nyt vasta äkkäsin ja sain lueskella 5 luukkua kerralla :) Nyt pitää muistaa tulla joka päivä käymään.
Lähetä kommentti