Tänään oli kaunis päivä.
Päätin tehdä itsekseni pienen retken kameran kanssa, tutustuen samalla vieraisiin paikkoihin. Uskollinen ratsuni Hermes sai hieman ilmaa ja sitten oltiinkin valmiita lähtemään. Tarkoitukseni oli tehdä pieni, maksimissaan tunnin lenkki, pysähdellä välillä ja kuvailla luontoa. Kun kyseessä oli ensimmäinen kerta polkupyörän selässä tänä vuonna, ajattelin ottaa aivan rennosti ja tulla kotiin vielä ennen iltaa leipomaan pikkuleipiä.
Luulin jo hukanneeni pyöräilytaidon, kunnes löysin oikeat lihakset ja polkeminen alkoikin tuntua ihan mukavalta ja rennolta muutamista jyrkistä mäistä huolimatta. Aurinko pilkahteli välillä pilvien lomasta ja ilma oli täydellinen. Kun pääsin pois asvaltoidulta tieltä, aistini heräsivät. Haistoin koivut, mättäät, järven, luonnon tuoreuden ja vehreyden. Kuulin purojen solinan, kevyen tuulen ja lintujen laulun. Lämmin pullovesikin maistui hirvittävän hyvälle.
Kuten huomaatte, olen helposti innostuvaa sorttia. Sen seurauksena olin kotona 3 tunnin ja 27,5km jälkeen -täysin uupuneena. Rojahdin sängylle ja käskytin Seppää lämmittämään minulle aiemmin päivällä tekemääni nuudelipataa (ja leikkaamaan kolme siivua Lidlin ciabattaa). Söin, raahauduin suihkuun ja kiipesin lauteille kuumaan saunaan. Ettekä tiedä miten hyvältä tuntui istua lämpimässä alkukesän tihkusateessa vilvoittelemassa, kädessä lasillinen sitruunasoodaa.
1 kommentti :
Siisti pyörä! ja muutkenki kuvat on tosi kivoja :)
Lähetä kommentti