LUUKKU 15: LAPSUUDEN JOULU OSA I

Joka vuosi olemme kokoontuneet isovanhempieni luo joulun viettoon. Näin vanhemmiten olemme käyneet syömässä joulupäivänä tai tapaninpäivänä, mutta lapsena saatoimme viettää aatonkin heidän luonaan. 

Mummula-jouluista päälimmäisenä mieleen ovat jääneet hirvittävät lahjavuoret ja joulupukki jota kaikki lapset pelkäsivät. Meidän pukilla ei ollut pulleaa olemusta ja puhtaan valkoista partaa, vaan paksut kulmakarvat mustien, paksusankaisten silmälasien päällä, takkuinen harmaa parta ja lakista roikkui hämähäkki. Pukki löi kävelykeppiä lattiaan, niin että suuri kello helisi sen nokassa. Eräänä jouluna serkkuni kanssa keksittiin, että pukillahan on valtavan kokoinen tekonenä, eikä pukki näin ollen voi olla aito!

Joulupöydästähän ei edelleenkään pääse pois, ellei ole santsannut ainakin kaksi kertaa, mutta voi että miten lapsena oli ikävää kun kaikkea oli pakko maistaa. Makaronilaatikko ja graavilohi olivat suurta herkkua, mutta kaikkia muita laatikoita syötiin väkisin. Toisaalta olen tällä hetkellä hyvin onnellinen, että olen kestänyt viidentoista vuoden koettelemuksen; muutama vuosi sitten opin syömään porkkanalaatikkoa, toissavuonna rakastuin perunalaatikkoon ja tänä vuonna lanttulaatikkokin maistui pikkujouluissa hirvittävän hyvälle!