HARTIAHUIVI

Tässä olisi nyt tämä virkkaustyö parin viikon takaa. Alemakasiinista bongasin kolme kerää seitsemää veljestä 10€, ja näin ihanissa väreissä!

Tämän mallin löysin googlettamalla, mutta kavennukset piti pähkäillä itse. Käytin tätä tehdessä 3,5mm koukkua, mutta huivista tuli melko paksu ja raskas, eli vähän suuremmalla koukulla tulisi varmasti kevyempi. Lopuksi tein vielä ylijääneistä langoista hapsut, jotka harjasin auki.

Yllä olevassa kuvassa on Sepän takoma lehtikoru!

Tässä vielä ohjeet mallin tekoon!

Lisäohjeita TÄÄLTÄ. 

JÄNNITTÄVÄ AVAJAISPÄIVÄ

Tasan viikko sitten perjantaipäivä oli täynnä jännitystä. Kiirettä ja tekemistä riitti kun rakensimme aitoja, siivosimme pihaa, laitoimme ruokaa, somistimme uutta myymälää ja yritimme saada kaiken ajoissa valmiiksi. Onneksi ystäviltämme löytyy talkoohenkeä, eikä kaikesta tarvinnut selviytyä yksin. Illan koittaessa kävin vielä keräämässä tien penkalta suuret kimput kukkia juhlapaikalle. 

Lauantaiaamuna jatkoimme hyvin nukutun yön jälkeen hommia. Olimme ilmoittaneet pajan ja myymälän avajaisten alkavaksi klo 10, joten kovin paljon aikaa ei ollut. Kyseisellä kellonlyömällä nokipannukahvi oli kuitenkin keittymässä ja tuvassa puuhellalla hauduteltua neljänviljan puuroa ja uuniomenhilloa tarjoiltiin jo ensimmäisille. Olin itse kolme päivää paistanut nyhtöpossua ja edellisenä iltana käsipelin raastanut anopin kanssa kaali-porkkanasalaattia 200 vieraalle, joten koin luonnolliseksi paikaksi olla tarjoilemassa ruokia. Koska olimme jakaneet kaikille avointa kutsua pitkin kyliä, oli mahdotonta sanoa etukäteen kuinka paljon saamme kävijöitä, mutta ruokaa oli tarpeeksi ja se sai paljon kehuja. Loppujenlopuksi tapahtuma oli oikein onnistunut, aurinko paistoi, musiikkiyhtye esiintyi useaan kertaan loistokkaasti ja halukkaat pääsivät Hanna-mummun öljyhierontaan. 

Yllä olevan kutsun olisin tietenkin teille voinut jakaa etukäteen, mutta eihän siinä kiireessä ja tohinassa ehtinyt ajatella sellaisia! Tuossa kuitenkin on nyt osoite, josta löytyy sekä paja että myymälä, joka on avoinna aina kun joku on kotona. Palsanpuron Pajan löytää myös Facebookista (KLIK). Kotisivut ovat tekeillä ja nettikauppakin aukaistaan jossain vaiheessa. Yhteyttä voi ottaa Facebookissa tai laittaa sähköpostia osoitteeseen palsanpuronpaja@hotmail.com.

Mutta jotta tämä postaus ei aivan menisi pelkäksi mainostamiseksi, esittelen teille hieman myymälää! Yleisluontoisia kuvia saan toivottavasti vielä tämän vuoden puolella, kun saan lainaksi tarkoitukseen sopivan objektiivin. Omilla vehkeilläni noin pientä tilaa on mahdoton kuvata, joten olen päättänyt olla edes yrittämättä. 

Yllä olevasta kuvasta pitänee mainita sellainen asia, että virkkausintoni on johdattanut minut koukkimaan ohuista langoista pienillä koukuilla siroja pitsejä ja tällaisia korvakoruja. Niistäkin voi kysellä pajan facebookissa ja voin ottaa yksittäiskuvia jos jotakuta kiinnostaa.

ONNEA MINÄ

Täytin tänään 23 vuotta.

Pidin itseni hemmottelupäivän, ja etelästä kotiin palatessani kävin IKEAssa kiertelemässä ja katselemassa ihan kaikessa rauhassa. Aloitin kierroksen aamupalalla; puuroa hillosilmällä, mysliä, vaniljajogurttia ja hedelmäsalaattia, sekä keitetty kananmuna maksoivat vain 3,90€! Sillä tulin niin kylläiseksi, että jaksoin pitkälle päivään. Pieni materialisti sisälläni nautiskeli tavaroiden hypistelystä, mutta loppujenlopuksi ostokseni olivat melko vähäiset. Budjettini rajoittui 70 euroon, jotka sain syntymäpäivälahjaksi sukulaisilta. Halusin kuitenkin käyttää tuon rahan hetimmiten, jotta sitä ei tulisi käytettyä ruokaostoksiin tai muihin arkisiin hankintoihin. Lopulta kassalle asti pääsivät uusi pussilakanasetti reilu vuosi sitten ostettuun tuplapeittoon, säilytyskori kylpyhuoneeseen ja pari patenttikorkkista lasipulloa.

Palaan vielä hetkeksi viikonloppuun, sillä kävimme äidin ja siskoni kanssa katukirppiksellä, josta satuin löytämään yhdeksän samanlaista lasipurkkia, joita minulta jo ennestään löytyikin. Tokihan ne nyt oli otettava, kun yhden purkin hinnaksi ei tullut euroakaan. 

Oli kiva käydä kotikotona vanhempien luona pitkästä aikaa. Tämä pidennetty viikonloppu oli oikea irtiotto arjesta, ja vaikka olen nyt monen tunnin ajamisesta aivan uuvuksissa, tunnen rentoutuneeni ja ottaneeni kaiken ilon irti muutamasta vapaapäivästä. Eilen, äitienpäivänä kävimme kalaravintolassa syömässä vatsamme turvoksiin ja tervehtimässä sukulaisia. Äidille olin tehnyt lahjaksi punoskorun ja virkannut sille pienen pussukan -jonka seurauksena innostuin kovasti pitsin virkkauksesta. Se olkoon siis seuraava aluevaltaus! 

Kissoja rakastavana ihmisenä minun on myös kerrottava kissakuulumiset, nimittäin vanhemmillani majaileva Peikko-lapsi voi oikein hyvin ja ilmeisesti muisti minut vaikka ei oltu pitkään aikaan nähtykään!

Vaikka koko viikonloppu on mennyt flunssan kourissa, sain jostain voimia siivota ja somistaa kotia. Äiti laittoi mukaani mansikan taimia, pari pelargoniaa ja murattia, jotka saman tien laitoin multaan. Harmittaa, että Jalmari popsii kaikki viherkasvit, joten en sisällä pysty kasvattamaan oikeastaan mitään. Pelargoniat ja muratit koristavat nyt ulkoeteistä!

VANHASTA UUTTA: PAIDASTA KESÄKASSI

Törmäsin jokin aika sitten netissä hauskaan kassiohjeeseen. Tämä on taas yksi niistä jutuista, jota en olisi itse tajunnut yksinkertaisuudesta ja helppoudesta huolimatta. En välitä ommella uusia vaatteita, mutta tykkään tuunata vanhoja. Tällä kertaa tuunauksen kohteeksi pääsi paita, jonka ostin kirpputorilta parilla eurolla vain tätä kokeilua varten. Kovin paljon en uskalla ompelutöihin varata hintavia tarvikkeita, sillä ompelu ei tosiaankaan ole vahvuuksiani. Osaan lyhentää verhot ja housunlahkeet, mutta siihen taitoni rajoittuvat. Oikeastaan oppisin kyllä varmasti enemmänkin, mutta hermostun ompelukoneelle jos se ei tee sellaista jälkeä kuin toivoisin. Sama on itseasiassa kaikkien koneiden kanssa -näen punaista heti jos tietokone tökkii, telkkarista ei tule kuvaa tai puhelin menee jumiin. Tässäkään työssä "huolitellut" reunat eivät olleet niin kovin siistit, joten pelastin tilanteen virkkaamalla pitsit rumien ompeleideni päälle. Se on asia jonka osaan! Koukun kanssa olemme samalla aallonpituudella, eikä sille tarvitse koskaan suuttua. Jos ei onnistu, siinä ei voi syyttää kuin itseään.

Pidemmittä puheitta, tässä on piirtämäni havainnollistava kuva.

Vähimmällä ompelulla selviää, kun kassin tekee trikoopaidasta. Kangas venyy sankojen kohdalta, mutta pysyy siistinä ja menee itsestään kippuralle, jolloin saksien leikkausjälkeä ei juurikaan näy. Trikookassissa myös hapsut näyttävät hauskoille. Esimerkiksi pohjan voi ommella hieman ylempää, ja helmaan jääneen kankaan voi saksia ohuiksi suikaleiksi. 

Jämäkän kassin saa paksusta kauluspaidasta. Paidan etuosa kannattaa ensin ommella umpeen ja sen jälkeen lähteä poistamaan hihoja ja kaulusta. Paidassa olevia nappeja ei kannata turhaan irrottaa, sillä niistä saa hauskan yksityiskohdan kassiin! 

VIRKKAUSMANIA

Tämä virkkausinto ei sitten ota loppuakseen. Ehkä se ei haittaa, keksin kokoajan uusia tarpeita. Nyt virkkaan "räsymattoa" kammariin, kylppärin oven eteen. Suihkusta tullaan hyvin usein märin jaloin, ja jonkinlainen matto siinä on oltava. Tällä hetkellä joskus muinoin Anttilasta ostamani matto on liian suuri, sillä joudun harva se päivä lakaisemaan tai imuroimaan lattian, kun Jalmari kuljettaa hiekkalaatikolta pellettimuruja tassuissaan kammariin. Onnekseni löysin viimeisimmällä Jyväskylänreissulla kipputorilta säkillisen mukavanvärisiä matonkuteita, joista suurella koukulla koukin pienemmän maton. Kassillinen kuteita maksoi 3€, joten suuresta investoinnista ei tosiaankaan ollut kyse. Luulen, että ne riittävät juuri ja juuri kahteen pieneen mattoon.

Maton virkkaus on tätä nykyä niin simppeliä hommaa, että varasin kirjastosta itselleni kirjan Hurmaavat pitsit, johon paneudun seuraavaksi. Pitsin virkkaus tällaiseen suurisilmukkaiseen räsymattoprojektiin verrattuna on varmasti haasteellista!

TORKKUPEITTO

Kerroin jo joskus viime vuoden puolella suuresta virkkausprojektista, jonka olen vihdoin ja viimein saanut päätökseen. Virkkasin vierasvuoteeseemme torkku-/päiväpeiton vajaasta 200 pajuneliöstä. Aikaahan tähän meni useampi kuukausi ja tuntimäärää en uskalla edes arvata. Virkkauksen aikana ehdin kuunnella jännittävän murhamysteeri-äänikirjan ja katsella sivusilmällä useamman kauden Hakekaa Kätilö!- ja Candlefordin Postineiti -sarjoja.

Puolessa välissä torkkupeiton virkkausta alkoi neliöiden koukkiminen tympäsemään, joten vaihdoin aihetta ja tein pyöreän maton. Siitä tuli aika nätti!

JOULULAHJOJA

Aloitin joululahjojen valmistelun jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta. Halusin tehdä mahdollisimman paljon itse. Vanhemmat, isovanhempani ja kummisetäni saivat aattona leivottua "terveysleipää", jonka juuren olin saanut pari kuukautta sitten eräältä kyläläiseltä.

Kummilapseni, vajaan vuoden ikäinen Evelin-tyttö, sai tällaisen herttaisen paketin, jonka sisältä paljastui itse virkatut töppöset. Ne saattoivat hieman olla vielä liian suuret, mutta parempi niin kuin liian pienet.

Sepän siskolle löysin kirkolta Iitan lähipuodista hauskat korvakorut ja Anttilan sisustusosastolta kyltin. Lahjan saaja muutti syksyn aikana ensimmäiseen omaan kotiin poikaystävänsä kanssa, joten tämä sopi mielestäni heille paremmin kuin hyvin!

Uusille ja vanhoille ystävilleni tein kahdenlaisia lahjoja. Ostin lasipurkkeja, jotka täytin suklaa- ja kaurakeksien kuiva-aineilla ja lisäsin purkin kylkeen kortin jossa oli leivontaohje. Alla olevassa kuvassa on itse tehtyä kaakaojauhetta ja piparminttutankoja ja vaahtokarkkeja koristeeksi.

Lopuksi vielä minun saamani lahjat. Kuvassa olevat huopatossut olivat ehdoton lemppari. Näitä minulla onkin hieman eri mallisina useampi pari, mutta olen sitä mieltä ettei niitä voi olla koskaan liikaa! Sain myös ihanan tumman lampaantaljan, joka saa vielä odottaa paikkaansa. Näytin taljaa Jalmarille, joka hetken aikaa haisteltuaan alkoi tuhota sitä raivoisasti. Talja saa siis vielä odottaa sitä päivää kun sille löytyy mukava ja turvallinen paikka. Lahjoja tuli tänäkin vuonna hirvittävä määrä erilaisista lahjakorteista seitsemään rasialliseen makeisia, mutta tässä olivat omat lempilahjani.

VIRKKAILIJA

Joka syksy minuun iskee luovuudenpuuska. Näen hirvittävän paljon unia ja innostun niin paljon erilaisista asioista, etten tiedä miten pystyisin repeämään joka suuntaan. Jos tämä virkkausintoni säilyy ja jaksan koukkia päivittäin, työni on laskujeni mukaan valmis joulukuussa. Palataan asiaan silloin!

ILTAPUHDE

Nyt on hyvä puhua nykyisistä työkuvioista. Sain täältä Saarijärveltä työpaikan paikalliselta leipomolta kahvilan tätinä. Minulla kävi äärimmäisen hyvä tuuri. Hain osa-aikatyötä, sillä koin etten tässä vaiheessa elämää halua tehdä töitä täyspäiväisenä. Näin syrjässä maaseudulla elinkustannukset ovat mitättömät verrattuna vaikkapa Hyvinkään aikoihin. Silloisella vuokralla katan tällä hetkellä koko elämiseni!

Työ ei ole koskaan ollut minulle intohimo, eikä minulla ole ollut tarvetta edetä uralla. Se on vain keino saada rahaa välttämättömyyksiin. Minulla ei ole koskaan ollut unelma-ammattia jossa haluaisin kokoajan kehittyä vaan ennemminkin kokeilen vähän kaikkea, opettelen erilaisia asioita ja sitten kyllästyn ja innostun taas jostain uudesta. Tätä tapahtuu sekä töissä että vapaa-ajalla harrastusten parissa. 

Uutena innostuksena olen kotona alkanut näpertelemään iltapuhteiksi punoskoruja. Näitä on myytävänä paikallisessa lähipuodissa, mutta tottakai teen myös mittatilaustyönä ja postitan asiakkaalle. Eli jos jollakulla mielenkiinto syttyy näistä muutamasta kuvasta, minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen iida.paavola@hotmail.fi. 

Saatanpa tehdä tänne blogin puolellekin sivun erilaisista korumalleista, jos kiinnostusta löytyy!