AHVENLAMMEN ROMPETORI

Tänään kiertelimme Sepän ja anopin kanssa Ahvenlammen rompetorilla kolme tuntia. Kohdalle sattui kaunis päivä, eikä väkeä ollut liikaa mikä teki kiertelystä miellyttävää. En ole varmaan vuoteen päässyt samanlaiseen shoppailunmakuun kuin tänään, mutta onneksi budjettini oli vain 60€. Hypistellessäni mitä ihanimpia kuppeja ja purnukoita ajatuksissani kävi (minulle hyvinkin tavanomainen) kysymys: "Tarvitsenko tätä oikeasti?". Tänään yritin vain sysätä tuon ajatuksen syrjään ja ostaa sitä mitä halusin, välittämättä siitä tarvitsenko sitä oikeasti.

Ensimmäinen ostokseni oli kaulakoru, jota en todellakaan tarvitse ja jota todennäköisesti tulen käyttämään pari kertaa vuodessa, mutta onhan se nätti! Pienen kaupankäynnin päätteeksi hintalapun neljästä eurosta sain tingittyä yhden euron pois. 

Teekuppeja minulla on jo puolelle tusinalle, mutta sieviä kahvikuppeja ei lainkaan. Haluaisin kerätä saman kokoisia, mutta erilaisia kuppeja. Tämän kupin (joka myöhemmin osoittautui Arabian kahvikupiksi) hinnaksi jäi vain 1€. Toisaalla samaa kuppia lautasen kera myytiin 10 eurolla. 

Seppää muistin ostamalla hänelle tulitikkuaskin. Tämä maksoi 2€, mutta onhan se eroottisuudestaan huolimatta kaunis. 

Puheissa on jo useamman kuukauden ollut ostaa hyvä valurautapannu, sillä teflonpintainen paistinpannumme vetelee viimeisiään. Rompetori oli täynnä ruosteisia valurautapatoja ja -pannuja, mutta erään teltan lattialta löytyi rasvattu ja hyväkuntoinen pannu vain kymmenellä eurolla. Eihän sitä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä!

Eräs rouva myi erivahvuisia pellavalankoja. Valitsin ohuinta ja paksuinta vyyhdit. Yhteensä nämäkin vain 10€

Langoista oli tarkoitus tehdä pellavapitsiä ja Sepälle selänpesin, mutta Jalmari oli sitä mieltä että ne ovat erinomainen tyyny. 

Viimeinen ja paras löytö oli sarja tauluja, joissa on eläinvauvoja. Neljän hellyyttävän taulun yhteishinta oli 15€, mutta tingin muutaman euron sillä kahdesta taulusta oli lasi rikki ja ne tulisi vaihtaa. Yhden taulun hinnaksi jäikin vain 3€, mikä ei mielestäni ole juuri mitään. 

ONNEA MINÄ

Täytin tänään 23 vuotta.

Pidin itseni hemmottelupäivän, ja etelästä kotiin palatessani kävin IKEAssa kiertelemässä ja katselemassa ihan kaikessa rauhassa. Aloitin kierroksen aamupalalla; puuroa hillosilmällä, mysliä, vaniljajogurttia ja hedelmäsalaattia, sekä keitetty kananmuna maksoivat vain 3,90€! Sillä tulin niin kylläiseksi, että jaksoin pitkälle päivään. Pieni materialisti sisälläni nautiskeli tavaroiden hypistelystä, mutta loppujenlopuksi ostokseni olivat melko vähäiset. Budjettini rajoittui 70 euroon, jotka sain syntymäpäivälahjaksi sukulaisilta. Halusin kuitenkin käyttää tuon rahan hetimmiten, jotta sitä ei tulisi käytettyä ruokaostoksiin tai muihin arkisiin hankintoihin. Lopulta kassalle asti pääsivät uusi pussilakanasetti reilu vuosi sitten ostettuun tuplapeittoon, säilytyskori kylpyhuoneeseen ja pari patenttikorkkista lasipulloa.

Palaan vielä hetkeksi viikonloppuun, sillä kävimme äidin ja siskoni kanssa katukirppiksellä, josta satuin löytämään yhdeksän samanlaista lasipurkkia, joita minulta jo ennestään löytyikin. Tokihan ne nyt oli otettava, kun yhden purkin hinnaksi ei tullut euroakaan. 

Oli kiva käydä kotikotona vanhempien luona pitkästä aikaa. Tämä pidennetty viikonloppu oli oikea irtiotto arjesta, ja vaikka olen nyt monen tunnin ajamisesta aivan uuvuksissa, tunnen rentoutuneeni ja ottaneeni kaiken ilon irti muutamasta vapaapäivästä. Eilen, äitienpäivänä kävimme kalaravintolassa syömässä vatsamme turvoksiin ja tervehtimässä sukulaisia. Äidille olin tehnyt lahjaksi punoskorun ja virkannut sille pienen pussukan -jonka seurauksena innostuin kovasti pitsin virkkauksesta. Se olkoon siis seuraava aluevaltaus! 

Kissoja rakastavana ihmisenä minun on myös kerrottava kissakuulumiset, nimittäin vanhemmillani majaileva Peikko-lapsi voi oikein hyvin ja ilmeisesti muisti minut vaikka ei oltu pitkään aikaan nähtykään!

Vaikka koko viikonloppu on mennyt flunssan kourissa, sain jostain voimia siivota ja somistaa kotia. Äiti laittoi mukaani mansikan taimia, pari pelargoniaa ja murattia, jotka saman tien laitoin multaan. Harmittaa, että Jalmari popsii kaikki viherkasvit, joten en sisällä pysty kasvattamaan oikeastaan mitään. Pelargoniat ja muratit koristavat nyt ulkoeteistä!

VANHASTA UUTTA: PAIDASTA KESÄKASSI

Törmäsin jokin aika sitten netissä hauskaan kassiohjeeseen. Tämä on taas yksi niistä jutuista, jota en olisi itse tajunnut yksinkertaisuudesta ja helppoudesta huolimatta. En välitä ommella uusia vaatteita, mutta tykkään tuunata vanhoja. Tällä kertaa tuunauksen kohteeksi pääsi paita, jonka ostin kirpputorilta parilla eurolla vain tätä kokeilua varten. Kovin paljon en uskalla ompelutöihin varata hintavia tarvikkeita, sillä ompelu ei tosiaankaan ole vahvuuksiani. Osaan lyhentää verhot ja housunlahkeet, mutta siihen taitoni rajoittuvat. Oikeastaan oppisin kyllä varmasti enemmänkin, mutta hermostun ompelukoneelle jos se ei tee sellaista jälkeä kuin toivoisin. Sama on itseasiassa kaikkien koneiden kanssa -näen punaista heti jos tietokone tökkii, telkkarista ei tule kuvaa tai puhelin menee jumiin. Tässäkään työssä "huolitellut" reunat eivät olleet niin kovin siistit, joten pelastin tilanteen virkkaamalla pitsit rumien ompeleideni päälle. Se on asia jonka osaan! Koukun kanssa olemme samalla aallonpituudella, eikä sille tarvitse koskaan suuttua. Jos ei onnistu, siinä ei voi syyttää kuin itseään.

Pidemmittä puheitta, tässä on piirtämäni havainnollistava kuva.

Vähimmällä ompelulla selviää, kun kassin tekee trikoopaidasta. Kangas venyy sankojen kohdalta, mutta pysyy siistinä ja menee itsestään kippuralle, jolloin saksien leikkausjälkeä ei juurikaan näy. Trikookassissa myös hapsut näyttävät hauskoille. Esimerkiksi pohjan voi ommella hieman ylempää, ja helmaan jääneen kankaan voi saksia ohuiksi suikaleiksi. 

Jämäkän kassin saa paksusta kauluspaidasta. Paidan etuosa kannattaa ensin ommella umpeen ja sen jälkeen lähteä poistamaan hihoja ja kaulusta. Paidassa olevia nappeja ei kannata turhaan irrottaa, sillä niistä saa hauskan yksityiskohdan kassiin! 

VIRKKAUSMANIA

Tämä virkkausinto ei sitten ota loppuakseen. Ehkä se ei haittaa, keksin kokoajan uusia tarpeita. Nyt virkkaan "räsymattoa" kammariin, kylppärin oven eteen. Suihkusta tullaan hyvin usein märin jaloin, ja jonkinlainen matto siinä on oltava. Tällä hetkellä joskus muinoin Anttilasta ostamani matto on liian suuri, sillä joudun harva se päivä lakaisemaan tai imuroimaan lattian, kun Jalmari kuljettaa hiekkalaatikolta pellettimuruja tassuissaan kammariin. Onnekseni löysin viimeisimmällä Jyväskylänreissulla kipputorilta säkillisen mukavanvärisiä matonkuteita, joista suurella koukulla koukin pienemmän maton. Kassillinen kuteita maksoi 3€, joten suuresta investoinnista ei tosiaankaan ollut kyse. Luulen, että ne riittävät juuri ja juuri kahteen pieneen mattoon.

Maton virkkaus on tätä nykyä niin simppeliä hommaa, että varasin kirjastosta itselleni kirjan Hurmaavat pitsit, johon paneudun seuraavaksi. Pitsin virkkaus tällaiseen suurisilmukkaiseen räsymattoprojektiin verrattuna on varmasti haasteellista!

KAKKUA, KIITOS!

Olen löytänyt viime päivinä paljon kadotettuja asioita. Eilen ajelin itsekseni kirkolle ja vietin koko aamupäivän ihmisten ilmoilla. Löysin postin, kävin uudella työpaikallani, ruokakaupassa ja tutustuin uuteen kirjastooni oikein ajatuksen kanssa. Kirjasto ja kirjat ovat yksi vuosien saatossa kadonneita asioita. Minulla ei ole ollut aikaa taikka kärsivällisyyttä lukea, mutta nyt olen löytänyt kirjat uudelleen. Tähän yhtäkkiseen mielenrauhaan ja seesteisyyteen on ilmeisesti vaikuttanut joko maaseudun ilmasto, tai sitten en ole vain vielä päässyt uuden kodin arkeen kiinni.

Olen oppinut nauttimaan kiireettömistä aamuista. Se on ihme, sillä olen useimmiten aamuisin hyvin toimelias ja aikaansaava, ja siksi käyttänyt tuota piirrettä hyväkseni, lähes päivittäin. Toki on hirvittävän hyvä tiedostaa omat hyvät (ja huonotkin) puolensa, mutta täällä olen miettinyt, että onko sitten kuitenkaan väärin jos niitä ei aina hyödynnä? Jos välillä antaa itsensä vaan... olla.

Tänä aamuna talomme kissa, Jalmari, kömpi syliini ja antoi tapansa mukaan kasvoilleni suukon kylmällä ja märällä nenällään. (Uskokaa pois, nämä hellyydenosoitukset eivät ole kovin mukavia aamuyön tunteina, kun Jalmari möyrii väliimme ja vaatii rapsutuksia.) Sen jälkeen se asettelee itsensä mukavasti ja alkaa rohisten kehrätä. Minä puolestani keitin tämän syksyn ensimmäisen teen ja nautin sen kauniista vihreästä teekupistani, joka muuten on muutaman viikon takainen kirpputorilöytö. Ja koska innoissani olin kahminut kirjastosta sylikaupalla kirjoja, päätin aloittaa "Kakkua, kiitos!" -kirjasta, joka kertoo vanhainkodin huonoon ruokaan ja tylsään ja ankeaan elämään kyllästyneistä mummoista. He tulevat siihen tulokseen, että vankilassakin palvelu olisi parempaa, joten yhteistuumin he päättävät hankkiutua telkien taakse.

NOIN SIINÄ KÄY KUN TAHTOO OMISTAA!

Koko loman ajan olen ollut "reissun päällä". Sen aikana olen huomannut, miten vähällä ihminen oikeastaan tuleekaan toimeen, ja miten paljon itselläkin on turhaa tavaraa ja aivan liikaa vaatteita. Olen viimeisen kuukauden ajan kuljettanut mukanani Ikea-kassillisen verran vaatteita, joilla olen pärjännyt vallan mainiosti, ilman minkäänlaista vaatekriisiä!

 Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan.

- Pikku Myy 

Vaikka minusta tuli eilen (1.8.) virallisesti Saarijärven asukas, työt täällä etelässä vielä jatkuu kuukauden, ehkä kaksi. En nimittäin ole saanut Saarijärveltä töitä. Pieniä bisneksiä on suunnitteilla, mutta jääkööt ne sitten myöhemmin kerrottavaksi.

Ja koska juuri taivastelin sitä, miksi ihmisillä on niiiin paljon tavaraa, kerronpa teille että löysin kirpputorilta aivan tosi kaunista tapettia kolme rullaa kahdeksalla eurolla. Toki seuraava talvi menee vielä poikamiesboksissa, jota olen yrittänyt siivota ja saada enemmän mieleisekseni, mutta ensi kesänä rahatilanteen salliessa alamme pikkuhiljaa remontoimaan punaista taloa. Ehkä tämä kaunis siniraitainen tapetti löytää paikkansa hyväksynnän jälkeen tuvasta, olohuoneesta tai eteisestä.

Elokuu on vasta alkanut, mutta huomaan haaveilevani jo syksyn lempeistä päivistä ja pimeistä illoista. Ruskasta, kynttilöistä, ihanan tuoksuisesta vesisateesta. Että saa pukea enemmän päälle eikä kokoajan ole näin tuskaisen kuuma. Ja leipomisesta myös kotona, sillä tänä syksynä aion opetella leipomaan leivät hapanjuureen!