PÄÄSIÄISKISSA

Ihana ilma! Aamupäivällä käytiin Sepän ja appivanhempien kanssa tekemässä retki jäällä, kierrettiin muutama saari ja istuttiin pitkä tovi rantakivillä auringonpaisteessa. 

Matkalta nappasin mukaani muutaman pajunoksan maljakkoon ja päätin että näillä alkaa kissan koulutus. Joku päivä saan vielä kasvattaa tuvassa ikkunalaudallisen kukkia, ilman että Jalmari on niitä kokoajan ronkkimassa ja mutustelemassa. 

Vaan kyllä tässä vielä kärsivällisyyttä kaivataan...

LUUKKU 20: KISSOJEN JOULU

Ehkä tämän luukun olisi voinut suunnata kaikille rakkaille lemmikeillemme, mutta kissaihmisenä omistan tämän vain kissoille.

Istuessani sängyllä koneeni ääressä ja näpytellessäni tätä postausta, torkkui Jalmari ristittyjen jalkojeni muodostamassa pesässä. Meillä oli täydellinen yhteys. Jalmari oli kanssani samaa mieltä siitä, että ruoka ja läheisten seura on joulussa parasta. Joululahjatoiveitakin käytiin läpi ja avasin netistä kissojen tarvikkeita myyvän nettikaupan.

Laservalo on pakko saada! Sopivaa vain ei ole sattunut kohdalle, joten lupasin ottaa asiakseni etsiä sellaisen jouluun mennessä. Minkäänlaiset piiloleikit eivät ole Jalmaria kiinnostaneet, joten kankainen tunneliputkilo pölyttyy sohvan alla. Sen sijaan "papupalloksi" kutsuttu aktivointilelu, joka pyörittäessä pudottaa nappulaherkkuja lattialle, on ehdoton suosikki.

Vaikka uusi unipeti olisikin hieno, en sellaiseen suostu. Niitä on jo pari kappaletta saatu lahjaksi aiemmin, eikä niissä ole mukava nukkua. Parhaat nukkumapaikat ovat lampaantaljan päällä, saunan lauteilla ja rakosallaan olevan räppänän vieressä sängyn reunalla. Hyvin usein aamuyöstä kömmitään myös peiton alle lämpimään.

Mutta kukapa kissa voisi vastustaa syötävää joululahjaa? Kun herkun kietoo kevyesti kauniiseen silkkipaperiin, on eläinystävän helppo avata se itse. On kuitenkin hyvä muistaa seurata lahjan avaamista, ettei ahneemmanpuoleinen kissa syö paperia.

MUSTIKKAPIIRAS

Reilun viikon olen päivittäin viipottanut metsässä ja koko tuona aikana olemme myös syöneet päivittäin sieniruokia. Kaksi tatti-pekonipiirakkaa, kattilallinen kantarellikeittoa ja muutamat vaaleaorakaskastikkeet on tuhottu ja minulla on jo sieniähky! Pakastusmahdollisuudet ovat rajalliset, joten pyrimme nyt vain syömään tuota ilmaista herkkua niin paljon ettei tee taas vuoteen mieli. Niinä päivinä kun en ole ollut sienessä, olen poiminut mustikoita. Laskujeni mukaan 15 litraa olen kerännyt, mutta ehkä vain puolet on ehtineet pakastimeen asti. Ne ovat tuoreena niiiiin ihania syötäväksi sellaisenaan tai vaikka rahkan kanssa. Eräs ilta maistelimme mustikoita myös vaniljajäätelön kera ja ai että oli hyvää.

Eilisestä mustikkakuormasta jätin litran verran piirakan tekoon, sillä en muista koska olen viimeksi syönyt pullapohjaista mustikkapiirakkaa. Pidemmittä puheitta, tässä tulee ohje Iitan mustikkapiirakkaan: 

IITAN MUSTIKKAPIIRAS

pohja: 

2 dl maitoa

100g voita

1 dl fariinisokeria

1 rkl vaniljasokeria

25g tuorehiivaa (tai 1pss kuivahiivaa)

1 muna

½-1 rkl kardemummaa

hyppysellinen suolaa

n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte:

1 litra mustikoita

2 rkl vaniljasokeria
sokeria maun mukaan

(2 rkl perunajauhoja jos mustikat ovat pakkasesta tai muuten vetisiä)

lisäksi voiteluun 1 kananmuna

- Valmista ensin pullataikina. Sulata mikrossa voi ja yhdistä maidon kanssa. Lämmitä kunnes seos on reilun käden lämpöistä. 

- Lisää joukkoon hiiva ja sekoita hyvin.

- Lisää kerralla kaikki loput aineet, paitsi vehnäjauhoista vain 2/3. Sekoita ja lisää jauhoja vähitellen tarpeen mukaan. Tässä vaiheessa taikina saa jäädä käsiin kiinni eikä ole tarkoitus, että pullataikinasta tehdään kiinteä möntti lisäämällä tarpeeksi jauhoja. Taikina kiinteytyy kun sitä vaivataan, mutta vaivauksen aikana tulisi välttää jauhojen lisäämistä. 

- Vaivaa taikinaa koneella n. 10min (tai käsin 20min), kunnes siihen muodostuu hyvä sitko. Anna taikinan levähtää muutama minuutti. 

- Valmistele tällä välin irtopohjavuoka. Vuoraa sen pohja leivinpaperilla.

- Kaulitse koko taikina reilun kokoiseksi kiekoksi. Kun taikinan nostaa irtopohjavuokaan, sen tulisi roikkua reunojen yli. 

- Anna kohota vedottomassa paikassa tunnin verran.

- Yhdistä täytteen aineet ja kaada pohjan päälle. Leikkaa ylimääräiset reunat pois, pyörittele palloksi ja kaulitse siitä soikio. Leikkaa pizzaleikkurilla tai veitsellä suikaleita piiraan päälle salmiakkikuvioksi. Voitele kananmunalla. 

- Paista keskitasolla 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. 

Piirakka on ihanan herkullinen ja kevyt! En itse lisännyt mustikoihin kuin hieman vaniljasokeria, sillä mustikoiden oma maku on pelkilteen niin hyvä. Lisäksihän piirakan kanssa voi tarjota vaniljavaahtoa tai -jäätelöä jos kaipaa lisää makeutta. 

AHVENLAMMEN ROMPETORI

Tänään kiertelimme Sepän ja anopin kanssa Ahvenlammen rompetorilla kolme tuntia. Kohdalle sattui kaunis päivä, eikä väkeä ollut liikaa mikä teki kiertelystä miellyttävää. En ole varmaan vuoteen päässyt samanlaiseen shoppailunmakuun kuin tänään, mutta onneksi budjettini oli vain 60€. Hypistellessäni mitä ihanimpia kuppeja ja purnukoita ajatuksissani kävi (minulle hyvinkin tavanomainen) kysymys: "Tarvitsenko tätä oikeasti?". Tänään yritin vain sysätä tuon ajatuksen syrjään ja ostaa sitä mitä halusin, välittämättä siitä tarvitsenko sitä oikeasti.

Ensimmäinen ostokseni oli kaulakoru, jota en todellakaan tarvitse ja jota todennäköisesti tulen käyttämään pari kertaa vuodessa, mutta onhan se nätti! Pienen kaupankäynnin päätteeksi hintalapun neljästä eurosta sain tingittyä yhden euron pois. 

Teekuppeja minulla on jo puolelle tusinalle, mutta sieviä kahvikuppeja ei lainkaan. Haluaisin kerätä saman kokoisia, mutta erilaisia kuppeja. Tämän kupin (joka myöhemmin osoittautui Arabian kahvikupiksi) hinnaksi jäi vain 1€. Toisaalla samaa kuppia lautasen kera myytiin 10 eurolla. 

Seppää muistin ostamalla hänelle tulitikkuaskin. Tämä maksoi 2€, mutta onhan se eroottisuudestaan huolimatta kaunis. 

Puheissa on jo useamman kuukauden ollut ostaa hyvä valurautapannu, sillä teflonpintainen paistinpannumme vetelee viimeisiään. Rompetori oli täynnä ruosteisia valurautapatoja ja -pannuja, mutta erään teltan lattialta löytyi rasvattu ja hyväkuntoinen pannu vain kymmenellä eurolla. Eihän sitä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä!

Eräs rouva myi erivahvuisia pellavalankoja. Valitsin ohuinta ja paksuinta vyyhdit. Yhteensä nämäkin vain 10€

Langoista oli tarkoitus tehdä pellavapitsiä ja Sepälle selänpesin, mutta Jalmari oli sitä mieltä että ne ovat erinomainen tyyny. 

Viimeinen ja paras löytö oli sarja tauluja, joissa on eläinvauvoja. Neljän hellyyttävän taulun yhteishinta oli 15€, mutta tingin muutaman euron sillä kahdesta taulusta oli lasi rikki ja ne tulisi vaihtaa. Yhden taulun hinnaksi jäikin vain 3€, mikä ei mielestäni ole juuri mitään. 

AJANTAJUN HUKKAAMINEN

Oletteko koskaan hukanneet ajantajua?

Se on sellainen tunne, jonka haluaisin tuntea useammin. Haluaisin oppia tuntemaan sen päivittäin, mutta olisin tyytyväinen jos kokisin sen edes viikottain! Se on se hetki, kun unohtaa ajan ja paikan, eikä suunnittele asioita mielessään vaan elää tässä ja nyt.

Ajantaju katoaa minulla hetkellisesti arjessa silloin kun teen jotain mielekästä. Teen käsitöitä, leivon, askartelen tai puuhailen pihalla. Juhannuksena minulla oli neljän päivän vapaat, enkä olisi ikinä uskonut, kuinka pahasti aika voi hävitä. Tai pahasti ja pahasti, ne hetket nimittäin tuntuivat taivaallisilta! Sunnuntaina uppouduin tähän tunteeseen täysillä, sillä tiesin että vielä maanantainakaan minulla ei olisi mitään velvollisuuksia. Sain syödä kun minulla oli nälkä ja mennä nukkumaan silloin kun minua nukutti, ajattelematta että huomenna olisi jotain tärkeää tekemistä. Eivätkä nuo hetket synny siitä, että katselen sarjoja Netflixistä sängyn nurkkaan käpertyneenä tai makaan auringonpaisteessa laiturilla, vaan siitä että minulla oikeasti on jotain tekemistä.

Olen laittanut hartaudella ruokaa, olen vetänyt työhanskat käteeni ja purkanut lautakuorman pihallemme, olen ulkoillut kissan kanssa, pitänyt kiireettömän viikkosiivouksen ja hypännyt tienpientareelta ojaan keräämään luonnonkukkia portaitamme koristamaan.

Toivoisin niin, että elämää voisi elää ilman kelloja ja aikatauluja, tehdä asioita niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

ONNEA MINÄ

Täytin tänään 23 vuotta.

Pidin itseni hemmottelupäivän, ja etelästä kotiin palatessani kävin IKEAssa kiertelemässä ja katselemassa ihan kaikessa rauhassa. Aloitin kierroksen aamupalalla; puuroa hillosilmällä, mysliä, vaniljajogurttia ja hedelmäsalaattia, sekä keitetty kananmuna maksoivat vain 3,90€! Sillä tulin niin kylläiseksi, että jaksoin pitkälle päivään. Pieni materialisti sisälläni nautiskeli tavaroiden hypistelystä, mutta loppujenlopuksi ostokseni olivat melko vähäiset. Budjettini rajoittui 70 euroon, jotka sain syntymäpäivälahjaksi sukulaisilta. Halusin kuitenkin käyttää tuon rahan hetimmiten, jotta sitä ei tulisi käytettyä ruokaostoksiin tai muihin arkisiin hankintoihin. Lopulta kassalle asti pääsivät uusi pussilakanasetti reilu vuosi sitten ostettuun tuplapeittoon, säilytyskori kylpyhuoneeseen ja pari patenttikorkkista lasipulloa.

Palaan vielä hetkeksi viikonloppuun, sillä kävimme äidin ja siskoni kanssa katukirppiksellä, josta satuin löytämään yhdeksän samanlaista lasipurkkia, joita minulta jo ennestään löytyikin. Tokihan ne nyt oli otettava, kun yhden purkin hinnaksi ei tullut euroakaan. 

Oli kiva käydä kotikotona vanhempien luona pitkästä aikaa. Tämä pidennetty viikonloppu oli oikea irtiotto arjesta, ja vaikka olen nyt monen tunnin ajamisesta aivan uuvuksissa, tunnen rentoutuneeni ja ottaneeni kaiken ilon irti muutamasta vapaapäivästä. Eilen, äitienpäivänä kävimme kalaravintolassa syömässä vatsamme turvoksiin ja tervehtimässä sukulaisia. Äidille olin tehnyt lahjaksi punoskorun ja virkannut sille pienen pussukan -jonka seurauksena innostuin kovasti pitsin virkkauksesta. Se olkoon siis seuraava aluevaltaus! 

Kissoja rakastavana ihmisenä minun on myös kerrottava kissakuulumiset, nimittäin vanhemmillani majaileva Peikko-lapsi voi oikein hyvin ja ilmeisesti muisti minut vaikka ei oltu pitkään aikaan nähtykään!

Vaikka koko viikonloppu on mennyt flunssan kourissa, sain jostain voimia siivota ja somistaa kotia. Äiti laittoi mukaani mansikan taimia, pari pelargoniaa ja murattia, jotka saman tien laitoin multaan. Harmittaa, että Jalmari popsii kaikki viherkasvit, joten en sisällä pysty kasvattamaan oikeastaan mitään. Pelargoniat ja muratit koristavat nyt ulkoeteistä!

SYNTYMÄPÄIVÄPIPPALOT

Vaikka 23-vuotissyntymäpäivääni on vielä melkein kuukausi aikaa, järjestin tänä viikonloppuna syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuin ystäviäni eteläisemmästä Suomesta. Koska välimatkaa on pahimmillaan reilut 300km, ei tapaaminen onnistu ihan noin vaan ja tämä viikonloppu tuntui sopivan kaikille.

En kaipaa suuria. Nautin hyvästä ruoasta ja seurasta, saunomisesta ja oleskelusta. Katsoimme Muumit Rivieralla ja söimme paljon!

(Kuva: Elli Amandaily)

(Kuva: Elli Amandaily)

Naudanlihawokkia (valmistettuna ulkona muurikkapannulla), salaattia, pähkinöitä, erilaisia juustoja, itse leivottua artesaanileipää ja valkoviiniä. Illalla tarjosin aura-valkosipulietanoita, siskoni leipomaa herkullista tomaatti-mozzarellapiirakkaa, sitruunapullaa, minttu-suklaakääretorttua ja karkkia. Aamulla herkuttelu huipentui vasta paistettuihin croissantteihin, kaurapuuroon mansikoilla ja mustikoilla, ja edellisillalta ylijääneisiin kekseihin, juustoihin ja viinirypäleisiin. Jos väitän, että istuimme 24 tunnin aikana 6 tuntia ruokapöydässä, en varmaankaan ihan kamalan paljon valehtele!

Jalmarille tämä viikonloppu oli rankka, kun pieni mökkimme oli täynnä iloisia ja kovaäänisiä naisia!

JALMARI SAUNOO

Remontti on loppusuoralla ja kohta meillä on ihan uusi huone ja lisää tilaa! Vaikka kaikki vapaapäivät eivät olekaan kuluneet remontin kanssa, olen kaiken muun ajan ollut niin tavattoman väsynyt ettei mikään ole oikein huvittanut. Kevät vaikuttaa asiaan hyvin vahvasti, sillä silloin energia vain katoaa minusta ja muutama kuukausi menee yrittäen selviytyä pakollisista hommista.

Tänään kärräsimme pihalle ruman hyllykön ja siivoilimme ja järjestelimme tupaa. Ihanaa kun koti selkeytyy ja tavaravuoret löytää pikkuhiljaa paikkansa.

Jalmari lähti siivousta ja metakkaa karkuun lämpimään saunaan.  

INNOKKAILLE LEIPUREILLE

Hei leipuriystäväni, jos teille ei jo tule kotiin Herkku Leivonta -lehteä niin äkkiä tilaamaan. Vuoden ensimmäinen numero löytyi tänään postilaatikosta ja voi sitä onnen määrää! Luen tämän lehden aina moneen kertaan kannesta kanteen, enkä ikinä kyllästy. Vaikka loppupeleissä leivon aika vähän kotona ja läheskään kaikkia lehden reseptejä ei tule testattua, niin silmänruokaa tämä lehti tarjoaa. Kuvat ovat niin kovin kauniita.

Lehdessä ei ole mainoksia (joita monissa naistenlehdissä on ihan kamalasti), vaan ohjeita on paljon. Jokaisessa numerossa on herkullisia kakkuja ja torttuja, kauden leivonnaisia pienellä twistillä, suolaisia leivonnaisia ja leipäohjeita. Lehdestä löytyy aina helppoja käytännönvinkkejä, miten onnistua leipomuksissa parhaiten, sekä kysymyspalsta! Yhdelle sivulle on myös aina kerätty leivontatrendien "kuumimmat" jutut, välineet ja koristeet. Parasta ohjeissa on se, että ne on tehty suomalaisille. Olen törmännyt pariin kertaan lehtiin, joissa käytetään vaikeasti saatavia raaka-aineita tai kummallisia yhdistelmiä jotka eivät sovi suomalaiseen suuhun tai leivontakulttuuriin. 

Voitte vain kuvitella kuinka vesi herahtaa kielelle katsellessa noita ihania leivonnaisia.. Ja minä yritän päihittää makeanhimoa appelsiinilla! Herkkulakko on pitänyt hyvin, vaikka se onkin vaatinut silloin tällöin nuuhkaisun konvehtirasiasta... 

VIRKKAILIJA

Joka syksy minuun iskee luovuudenpuuska. Näen hirvittävän paljon unia ja innostun niin paljon erilaisista asioista, etten tiedä miten pystyisin repeämään joka suuntaan. Jos tämä virkkausintoni säilyy ja jaksan koukkia päivittäin, työni on laskujeni mukaan valmis joulukuussa. Palataan asiaan silloin!