VIRKKAUSMANIA

Tämä virkkausinto ei sitten ota loppuakseen. Ehkä se ei haittaa, keksin kokoajan uusia tarpeita. Nyt virkkaan "räsymattoa" kammariin, kylppärin oven eteen. Suihkusta tullaan hyvin usein märin jaloin, ja jonkinlainen matto siinä on oltava. Tällä hetkellä joskus muinoin Anttilasta ostamani matto on liian suuri, sillä joudun harva se päivä lakaisemaan tai imuroimaan lattian, kun Jalmari kuljettaa hiekkalaatikolta pellettimuruja tassuissaan kammariin. Onnekseni löysin viimeisimmällä Jyväskylänreissulla kipputorilta säkillisen mukavanvärisiä matonkuteita, joista suurella koukulla koukin pienemmän maton. Kassillinen kuteita maksoi 3€, joten suuresta investoinnista ei tosiaankaan ollut kyse. Luulen, että ne riittävät juuri ja juuri kahteen pieneen mattoon.

Maton virkkaus on tätä nykyä niin simppeliä hommaa, että varasin kirjastosta itselleni kirjan Hurmaavat pitsit, johon paneudun seuraavaksi. Pitsin virkkaus tällaiseen suurisilmukkaiseen räsymattoprojektiin verrattuna on varmasti haasteellista!

KAKKUA, KIITOS!

Olen löytänyt viime päivinä paljon kadotettuja asioita. Eilen ajelin itsekseni kirkolle ja vietin koko aamupäivän ihmisten ilmoilla. Löysin postin, kävin uudella työpaikallani, ruokakaupassa ja tutustuin uuteen kirjastooni oikein ajatuksen kanssa. Kirjasto ja kirjat ovat yksi vuosien saatossa kadonneita asioita. Minulla ei ole ollut aikaa taikka kärsivällisyyttä lukea, mutta nyt olen löytänyt kirjat uudelleen. Tähän yhtäkkiseen mielenrauhaan ja seesteisyyteen on ilmeisesti vaikuttanut joko maaseudun ilmasto, tai sitten en ole vain vielä päässyt uuden kodin arkeen kiinni.

Olen oppinut nauttimaan kiireettömistä aamuista. Se on ihme, sillä olen useimmiten aamuisin hyvin toimelias ja aikaansaava, ja siksi käyttänyt tuota piirrettä hyväkseni, lähes päivittäin. Toki on hirvittävän hyvä tiedostaa omat hyvät (ja huonotkin) puolensa, mutta täällä olen miettinyt, että onko sitten kuitenkaan väärin jos niitä ei aina hyödynnä? Jos välillä antaa itsensä vaan... olla.

Tänä aamuna talomme kissa, Jalmari, kömpi syliini ja antoi tapansa mukaan kasvoilleni suukon kylmällä ja märällä nenällään. (Uskokaa pois, nämä hellyydenosoitukset eivät ole kovin mukavia aamuyön tunteina, kun Jalmari möyrii väliimme ja vaatii rapsutuksia.) Sen jälkeen se asettelee itsensä mukavasti ja alkaa rohisten kehrätä. Minä puolestani keitin tämän syksyn ensimmäisen teen ja nautin sen kauniista vihreästä teekupistani, joka muuten on muutaman viikon takainen kirpputorilöytö. Ja koska innoissani olin kahminut kirjastosta sylikaupalla kirjoja, päätin aloittaa "Kakkua, kiitos!" -kirjasta, joka kertoo vanhainkodin huonoon ruokaan ja tylsään ja ankeaan elämään kyllästyneistä mummoista. He tulevat siihen tulokseen, että vankilassakin palvelu olisi parempaa, joten yhteistuumin he päättävät hankkiutua telkien taakse.

PALJON ONNEA TOVE JANSSON

Eilen oli Tove Janssonin syntymäpäivä. Kaikki varmasti yhdistävät tämän naisen muumien luojaksi, mutta hän oli myös pilapiirtäjä, sarjakuvataitelija ja filosofi. Ensisijaisesti hän kuitenkin piti itseään taidemaalarina. Tove käsitteli tuotannossaan luontevasti vaikeitakin asioita; yksinäisyyttä, riittämättömyyttä, alkoholia ja kuolemaa, ja otti kantaa vähemmistöjen, naiseuden ja homoseksuaalisuuden teemoihin. Osittain näitä teemoja sivutaan myös muumikirjoissa, joiden alkuperäinen tarkoitus olikin kaiketi olla aikuisten satukirjoja.

Tällä viikolla on telkkarissa näytetty paljon Tove Janssonista kertovia dokumentteja, joista osan linkitin tähän alle. Aion itse katsoa kaikki läpi hieman paremmalla aikaa. 

Matkalla Toven kanssa

Muumimuistelmat

Välähdyksiä Tove Janssonista

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Muumilaakson vanki

Minä olen intohimoinen muumifani. Yhä edelleen jaksan katsella muumipiirrettyjä ja olen lukenut muumikirjat montamonta kertaa ja aion lukea ne vielä vähintään yhtä monta kertaa uudelleen. Sarjakuvia olen silloin tällöin selaillut, ja nyt aion ottaa projektiksi lainata kirjastosta ne kaikki! Tiesittekö, ettei muumit alkujaan olleet lempeitä ja ystävällismielisiä, vaan mustia, punasilmäisiä ja laihoja demonimaisia hahmoja. Useimmiten näillä pahoilla olennoilla oli myös sarvet päässä!

Kun muumeista tehtiin uusia jaksoja, joissa he seikkailivat nukkemaisina hahmoina, en innostunut siitä lainkaan. Muumit näyttivät ja tuntuivat turhan vierailta, ja jotenkin vääränlaisilta. Mutta nyt, tulevana syksynä, teattereihin tulee elokuva Muumit Rivieralla, joka on mielestäni hirvittävän hauskasti toteutettu! Animaatio vastaa tyylillisesti hyvin paljon sarjakuvaa, jonka pohjalta elokuva on tehty. Tämä on ehdottomasti käytävä katsomassa!

Me juhlistimme syntymäpäivää pienimuotoisesti muumimamman pannukakuilla ja tuore-vaapukkahillolla!