LUUKKU 24: HYVÄÄ JOULUA

LUUKKU 23: PARHAIMMAT JOULULAULUT

Kalenterin toisiksi viimeisestä luukusta paljastuu minun lempijoululauluni. Ainakin täällä ilma on ankea, liian lämmin ja märkä, mutta kun suljen silmäni ja kuuntelen joulumusiikkia, voin kuvitella ylläni kirkkaan tähtitaivaan ja jaloissa narskuvan pakkaslumen.

Tulkoon joulu

Sylvian joululaulu

Varpunen jouluaamuna

Oi jouluyö

Sydämeeni joulun teen

LUUKKU 22: VIELÄ EHDIT!

Joululahja viimetipassa, niimpä niin. Tuttu tunne varmaan joka ikiselle. Vaikka perheenjäsenille olisi jo hyvissä ajoin tehnyt tai ostanut lahjat, jää hyvin usein kavereiden ja tuttujen (joita pitäisi jollakin tavoin muistaa kuluneesta vuodesta) lahjat viimetippaan. Olenkin tehnyt listaa helposti hankittavista lahjoista, joista saa pienellä pohdinnalla saajansa näköisiä. Käytännössä kaikki listan lahjaideat ovat kuluvaa arkista tavaraa, mutta niissä on pieni ripaus luksusta -joka useimmiten arjen ostoksien yhteydessä jää kaupan hyllylle jo pelkästään vähän kalliimman hinnan vuoksi.

Kahvi tai tee - Ihan tavallisetkin ruokakaupat ja marketit ovat pullollaan jos jonkinmoisia tee- ja kahvilaatuja, mutta jos poikkeaa erikoisliikkeisiin, on valikoima vieläkin mahtavampi. Jos ystäväsi on kokeilunhaluinen, valitse hänelle maustettu kahvi. Ehkä kardemumman tai vaniljan makuinen kahvi on tässä tapauksessa vähän mielikuvitukseton (sillä niitä voi valita maustehyllystä kahvin sekaan muutenkin), mutta miltä kuulostaisi toscan-, amareton- tai vadelmanmakuinen kahvi? Jos ystäväsi taas on perinteisen kahvin ystävä, valitse hänelle paketti kalliimpaa, laadukkaampaa kahvia. Entä sitten teen juojille? Teemakujahan on rajattomasti, mutta mitäpä jos ostaisitkin teen sijasta yrttihauduketta?

Minä sain viime jouluna teeruusukkeita, jotka avautuvat kuumassa vedessä kauniiksi kukiksi. Yhtä ruusuketta voi käyttää useamman kerran, ja olenkin vaalinut näitä niiden ihanan maun ja tuoksun vuoksi. Vaikka teepaketin ulkoasu on ihan selvästi talvinen, olin iloisesti yllättynyt siitä ettei tee kuitenkaan maistunut joululle. Tätä teetä olen juonut ihan ympäri vuoden!

Käsintehty suklaa - Jokaikinen suklaata rakastava syö itsensä suklaaähkyyn juhlapöydän konvehdeista, geishoista ja liköörikonvehdeista. Perinteisten suklaaherkkujen lisäksi ihana lahja on käsintehty suklaalevy tai konvehdit.

Siivousvälineet, saippuat ja pesuaineet - Kuluvaa tavaraa, josta ei itse maksa yhtään sen enempää kuin on tarve, eikö totta? Vaikka tavallisuudesta poikkeava väri, muotoilu tai kuviointi olisi pääasia, kannattaa myös valita kestävä vaihtoehto. Esimerkiksi bambutiskirätit ovat ekologisia ja vain paranevat käytössä. Mummi ja Minä sekä Ole Hyvä -merkeiltä löytyy ihanan tuoksuisia kotimaisia pesuaineita, jotka eivät ole hinnoilla pilattu!

Bamburätin sain syntymäpäivälahjaksi, ja kuten saattaa huomata, tämäkin on ollut jo käytössä.

Kauratyyny - Tämä on tuote jonka haluaisin itselleni. Omistin kaksi kauratyynyä vielä pari vuotta sitten, mutta muuton yhteydessä hiiret popsivat poskeensa kauranjyvät tyynyjen sisältä. Kauratyyny on mikrossa lämmitettävä pussi, joka on ihana nostaa hartioille jos niskat ovat jumissa tai kipeät. Se on oiva lämmittäjä kun paleltaa ja tuntuu ettei auta vaikka mitä pukisi päällensä. Kesäisin säilytin kauratyynyä pakkasessa, josta se oli mukava ottaa iltaisin sänkyyn peiton alle viilentämään tukalia öitä.

Kynttilät - Neutraalin väriset ja hajustamattomat kynttilät ovat ainakin minulle mieluinen lahja. Joulun jälkeenkin vietetään vielä muutamia hämäriä iltoja, eikä kynttilä mene pilalle vaikka sen säästäisi seuraavaan syksyyn.

LUUKKU 21: LAPSUUDEN JOULU OSA II

Kotona vietettyihin jouluihin yhdistän yhdessä tekemisen ja jouluun valmistautumisen. Äiti teki aina suuren piparkakkutaikinan, josta tehtiin pipareita useampaan otteeseen. Monena vuonna kasattiin yhdessä myös piparkakkutalo. Kun innostus piparkakkuihin on tullut jo näin nuorena, en yhtään ihmettele miksi nykyisinkin saan toista kiloa piparkakkutaikinaa katoamaan erilaisiin koristeisiin ja rakennelmiin.  

Joulun pyhät oli rentoutumisen ja oleskelun aikaa. Katsottiin koko perheen voimin elokuvia, pelattiin lautapelejä, leikittiin lahjaksi saaduilla leluilla, saunottiin ja oltiin käytännössä tekemättä yhtään mitään. Lapsena vietimme karkkipäivää perjantaisin, mutta joulu oli poikkeustapaus sillä silloin sai herkutella niin paljon kuin jaksoi.

LUUKKU 20: KISSOJEN JOULU

Ehkä tämän luukun olisi voinut suunnata kaikille rakkaille lemmikeillemme, mutta kissaihmisenä omistan tämän vain kissoille.

Istuessani sängyllä koneeni ääressä ja näpytellessäni tätä postausta, torkkui Jalmari ristittyjen jalkojeni muodostamassa pesässä. Meillä oli täydellinen yhteys. Jalmari oli kanssani samaa mieltä siitä, että ruoka ja läheisten seura on joulussa parasta. Joululahjatoiveitakin käytiin läpi ja avasin netistä kissojen tarvikkeita myyvän nettikaupan.

Laservalo on pakko saada! Sopivaa vain ei ole sattunut kohdalle, joten lupasin ottaa asiakseni etsiä sellaisen jouluun mennessä. Minkäänlaiset piiloleikit eivät ole Jalmaria kiinnostaneet, joten kankainen tunneliputkilo pölyttyy sohvan alla. Sen sijaan "papupalloksi" kutsuttu aktivointilelu, joka pyörittäessä pudottaa nappulaherkkuja lattialle, on ehdoton suosikki.

Vaikka uusi unipeti olisikin hieno, en sellaiseen suostu. Niitä on jo pari kappaletta saatu lahjaksi aiemmin, eikä niissä ole mukava nukkua. Parhaat nukkumapaikat ovat lampaantaljan päällä, saunan lauteilla ja rakosallaan olevan räppänän vieressä sängyn reunalla. Hyvin usein aamuyöstä kömmitään myös peiton alle lämpimään.

Mutta kukapa kissa voisi vastustaa syötävää joululahjaa? Kun herkun kietoo kevyesti kauniiseen silkkipaperiin, on eläinystävän helppo avata se itse. On kuitenkin hyvä muistaa seurata lahjan avaamista, ettei ahneemmanpuoleinen kissa syö paperia.

LUUKKU 19: RIISISUKLAA

Yksi lapsuuden jouluherkku oli riisisuklaa. En ole tehnyt taikka syönyt sitä lähes kymmeneen vuoteen, mutta se muistui mieleeni nyt kun on paljon ollut puhetta kookosöljyn terveellisyydestä. Lapsuudessa riisisuklaisiin käytettiin kovetettua kookosrasvaa, mutta koska olen ulkoisesti käyttänyt jo purkillisen kylmäpuristettua kookosöljyä ihon ja hiusten hoitoon, päätin kokeilla sitä myös sisäisesti riisisuklaan joukossa.

Perusohje näyttää tältä:
100g suklaata
2rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
4dl riisimuroja

- Sulata suklaa mikrossa varovasti välillä sekoittaen, ettei se pääse palamaan.
- Lisää joukkoon kookosöljy ja riisimurot ja sekoita kunnes murot ovat yltäpäältä suklaassa.
- Kaada vuokaan leivinpaperin päälle ja laita kylmään tunniksi. Leikkaa paloiksi ja tarjoile.
- Muista, että riisisuklaa tulee säilyttää kylmässä!

Riisisuklaankin teossa on mahdollisuus leikitellä mauilla ja ulkomuodolla. Riisisuklaamassan voi esimerkiksi laittaa muffinivuokiin, jolloin niistä tulee siistejä kauniita annoksia. Maustamisessakin on vain taivas rajana. Tähän voi käyttää valmiiksi maustettuja suklaita tai valkosuklaata, kardemummaa, kanelia, suolaa, pähkinöitä, rusinoita, vaahtokarkkeja, kuivattuja hedelmiä, kookoshiutaleita... Itse laitoin puolet suklaan määrästä tummaa suklaata ja puolet pätkiksiä! 

LUUKKU 18: PAKETOI SIEVÄSTI

Lapsena oli tärkeää että joululahjat pysyivät salaisuutena viimeiseen hetkeen asti ja narujen ja papereiden kanssa sai jopa hieman taistella, mutta nyt pari vuotta aikuisempana kaunis paketointi saattaa viehättää niin paljon ettei lahjaa tekisi mieli avata ollenkaan. Keräsinkin muutamia ohjeita ja vinkkejä persoonallisiin, itse tehtyihin lahjapaketteihin.

Pahvilaatikon tuunaus
Tarvitset:
- pahvilaatikon
- valkoista maalia
- erikeeperiä
- sekoituskippo
- vettä
- pensselin
- servettejä

Pakettia ei välttämättä tarvitse kietoa lahjapaperiin, jos laatikko itsessään on kaunis. Pahvilaatikoita saattaa hyvässä lykyssä saada kaupoista, mutta esimerkiksi ketjukahviloihin monet tuotteet tulevat pakasteina pahvilaatikkoihin pakattuna, ja tämä minunkin käyttämäni on yksi sellaisista laatikoista. Toki tähän tarkoitukseen sopii myös esimerkiksi kenkälaatikot!
Servettien kanssa olen oikea himohamstraaja. Joka kerta kun näen kauniskuvioisia servettejä, tekisi mieli ostaa niitä. Tiedän kuitenkin, että niille on hyvin harvoin käyttöä. Tässä niille siis oiva käyttötarkoitus, ja voin taas ostaa muutaman uuden paketin jemmaan!

Ensin laatikko maalataan kauttaaltaan valkoiseksi. Itse jouduin toistamaan tämän vaiheen, sillä maali ei peittänyt ensimmäisellä kerralla tarpeeksi. Onneksi maali kuivui kuitenkin nopeasti ja seuraavan kerroksen pääsi maalaamaan puolen tunnin odottelun jälkeen.

Maalin kuivuessa erikeeperiä laimennetaan vedellä sen verran, että sitä on helpompi levittää. Laatikon koristeluun käytettävistä serveteistä tarvitaan vain päälimmäinen kerros, eli se missä on kuviointi. Älä heitä loppuja kerroksia pois, niitä tarvitaan myöhemmin!

Levitä pensselillä liimaa laatikkoon, asettele ohut servettikerros varovasti päälle, ja levitä vielä toinen kerros liimaa servetin päälle. Yritä saada suurimmat rypyt pois, mutta älä tässä vaiheessa enää yritä siirtää servettiä pois tai silottele sitä liikaa. Kostuessaan se menee hyvin helposti rikki. Pienet rypyt eivät haittaa, ne oikeastaan kuuluvat asiaan. Käy koko laatikko näin läpi. Servettejä voi myös muotoilla tai niistä voi etsiä sopivia kuvioita, jos kuvio on sellainen että se katkeaa tyhmästä kohtaa. Itse leikkasin muutaman ylimääräisen tumman kuvion tyhjän näköisiin kohtiin.

Sitten annetaan laatikon kuivua yön yli.

Laatikko tietysti vaatii vielä jotain koristusta. Näyttävä lahjanaru tai suuri rusetti näyttäisi oikein hyvältä, mutta minä hyödynsin servettien loput kerrokset ja tein laatikon päälle pompomin! Ohje löytyy TÄÄLTÄ

Korurasia
Tarvitset:
- kartonkia
- sakset
- kynän
- liimaa
- käyttämättömän cd-levyn/pyöreäpohjaisen lasin tai muun esineen jolla saa piirrettyä pyöreän muodon.

Taita paperi kaksinkerroin ja leikkaa niin, että toinen puoli on hieman leveämpi kuin toinen. Ylimääräinen osa on rasian sauma.

Käännä oikeat puolet vastakkain ja pyöristä päädyt lasilla (tai muulla pyöreällä apuvälineellä). Leikkaa piirrosta pitkin ja avaa paperi.

Tee kuvan mukaiset piirrokset lasia käyttäen, nuuttaa (eli käy läpi vaikkapa saksien terällä tai terävällä neulalla) sekä piirtämäsi kohdat, että pieni ylimääräinen saumakohta alareunassa.

Liimaa sauma sisäpuolelle ja kun liima on kuivunut, taita molemmat päädyt sisään.

Kolmanteen ja viimeiseen paketointiohjeeseen olen viime keväänä tehnyt oikein videon, joten ohjeita on helppo seurata. Tästä siis syntyy kaksi osainen lahjarasia. 

LUUKKU 17: DIY JOULUKORISTEET

Tänä vuonna kuusi koristellaan yksinkertaisesti valkoisilla lankapalloilla. Niiden tekoon tarvitset:

- erikeeperiä

- vettä

- sekoitusastia (kuten kilon jogurttipurkki tai karkkirasia)

- lankaa (itse käytin valkoista kalalankaa ja ohutta pellavalankaa)

- sakset

- vesi-ilmapalloja

- tuorekelmulla päälystetty tasainen alusta

Aloita puhaltamalla ilmapalloihin ilmaa. Mitä pienemmäksi pallon jättää, sen pyöreämpänä muoto säilyy.

Tee astiaan erikeeper-vesiseos. Leikkaa noin puolen metrin mittaisia langanpätkiä ja upota ne kunnolla liimaan. Jos käyttää sileäpintaista lankaa, voi kerralla purkkiin leikata muutaman pätkän, mutta karkeapintainen lanka menee helposti sotkuun joten ne kannattaa käsitellä yksi kerrallaan. 

Nosta liimaiset langat yksi kerrallaan pois astiasta ja kieputa oman mielen mukaan ilmapallon päälle. Lankojen on hyvä mennä ristiin rastiin ja niitä kannattaa laittaa mielummin liikaa kuin liian vähän. Harvakseltaan langoitettu pallo hajoaa helposti.

Kun lankoja on mielestäsi tarpeeksi, laita pallo kuivumaan tuorekelmun päälle. Seuraavana päivänä ilmapallo puhkaistaan ja lankapalloon voi kiinnittää ripustusnarun.

LUUKKU 16: JOULUTORTUT TOISELLA TAPAA

Pipareita ja joulutorttuja tulee syötyä aina ennen joulua niin paljon, että ei niitä enää jouluna kaipaa. Perinteinen luumuhillo on herkullista, mutta sen vahva maku jakaa mielipiteitä. Kutsuin ystäväni kylään ja tein tortuista hieman erilaisia variaatioita!

Paistonkestäviä marmeladeja löytyy kauppojen hyllyiltä vaikka millä mitalla, joten makuvaihtoehtoja on runsaasti. Myös purkkihedelmät, kuten persikka, ananas, aprikoosi tai päärynä sopivat hyvin paistettavien torttujen päälle. Perinteinen tähtimäinen muoto ei myöskään ole ainut tapa leikata ja asetella taikina muotoonsa, vaan erilaisia malleja on jos jonkinmoisia! 

Tavallisten joulutorttujen teko on mitä yksinkertaisinta, mutta niidenkin kanssa voi vähän hifistellä. Tortuista saa leivosmaisia taideteoksia, kun niihin lisää vielä paiston jälkeen täytteitä. Kuorettomat mandariinipalat, punaiset kirsikat tai vaikka limesiivut tuovat torttuihin juhlavuutta. Tai mitä jos tomusokerin sijaan raidoittaisi tortun sokerikuorrutteella...? Liika ajattelu muutti joulutorttuni viinereiksi, mutta onhan nekin vaihtelua perinteisiin torttuihin! 

Ai mutta mitä tarjoan ihmiselle, joka ei välitä makeasta? Torttupohjan päälle voisi varmaankin laittaa hieman pestoa ja palan vuohenjuustoa tai mozzarellasiivun, siivutettu minitomaatti ja koristeeksi tuore basilikan lehti. Entäs sinihomejuusto? Toimii varmasti! Mitä jos paistaa tortut ilman täytteitä ja lusikoi päälle tuorejuustoa ja kylmäsavulohta?

Minun torttuihini tuli pestoa, vuohenjuustoa ja minitomaattia, ja voi jukra että oli hyvää!

Makeaan versioon keitin sisälle vaniljakreemin (tässä aikas hyvä ohje -> KLIK), joka tosin onnistuu aika helposti myös kaupan valmiista vaniljakreemijauheesta. Pursotin molempiin reunoihin kreemiä, painoin sivut keskelle niin että kreemi jäi "taskun sisälle" ja laitoin päälle vielä mangosiivun. Pienellä veitsellä painelin koristekuviot ja sitten tortut uuniin. 

Herkullisia hetkiä!

LUUKKU 15: LAPSUUDEN JOULU OSA I

Joka vuosi olemme kokoontuneet isovanhempieni luo joulun viettoon. Näin vanhemmiten olemme käyneet syömässä joulupäivänä tai tapaninpäivänä, mutta lapsena saatoimme viettää aatonkin heidän luonaan. 

Mummula-jouluista päälimmäisenä mieleen ovat jääneet hirvittävät lahjavuoret ja joulupukki jota kaikki lapset pelkäsivät. Meidän pukilla ei ollut pulleaa olemusta ja puhtaan valkoista partaa, vaan paksut kulmakarvat mustien, paksusankaisten silmälasien päällä, takkuinen harmaa parta ja lakista roikkui hämähäkki. Pukki löi kävelykeppiä lattiaan, niin että suuri kello helisi sen nokassa. Eräänä jouluna serkkuni kanssa keksittiin, että pukillahan on valtavan kokoinen tekonenä, eikä pukki näin ollen voi olla aito!

Joulupöydästähän ei edelleenkään pääse pois, ellei ole santsannut ainakin kaksi kertaa, mutta voi että miten lapsena oli ikävää kun kaikkea oli pakko maistaa. Makaronilaatikko ja graavilohi olivat suurta herkkua, mutta kaikkia muita laatikoita syötiin väkisin. Toisaalta olen tällä hetkellä hyvin onnellinen, että olen kestänyt viidentoista vuoden koettelemuksen; muutama vuosi sitten opin syömään porkkanalaatikkoa, toissavuonna rakastuin perunalaatikkoon ja tänä vuonna lanttulaatikkokin maistui pikkujouluissa hirvittävän hyvälle! 

LUUKKU 14: JOULUN PERINNERUOAT

Monilla perheellä on omat jouluruokaperinteet. Meille niitä ei vielä ole ehtinyt syntymään, sillä viime vuonna emme juurikaan olleet kotona, enkä usko että ollaan tänäkään vuonna. Anoppilaan on lyhyt matka ja on paljon mukavampaa viettää joulu yhdessä.

Omassa kodissani vanhempien luona on hyvin pitkälti samat ruoat joulupöydässä vuodesta toiseen, joskin joka vuosi on aina kokeiltu jotain uutta. On itsestäänselvyys, että joulupöydässä on porkkana-, peruna- ja lanttulaatikot, rosollia ja keitettyjä kananmunia. Lohirullia, lihapullia ja kalkkunaa. Jälkiruoaksi suklaamoussea. 

Viime vuonna suunnittelimme anoppilaan aaton ruokalistaa sen perusteella mistä kukakin pitää. Joku toivoi salaattia, toinen ei pitänyt lanttulaatikosta, mutta kinkku piti ehdottomasti olla. Minusta on mukava suunnitella erilaisia juhlia, mutta pidän joulusta niin valtavasti, etten halua poiketa perinteistä. Toisaalta taas jouluna ei voi olla liikaa ruokaa, joten laatikoiden ja rosollin lisäksi uusiakin makuja on kiva kokeilla. 

Jos minä yksin saisin päättää mitä pöytään on katettu, lista näyttäisi tältä.

Minkälaisia joulun perinneruokia teillä on? 

LUUKKU 13: TOISENLAISET PIPARKAKKUTALOT

Joka vuosi olen jonkinlaisen piparkakkutalon tehnyt, mutta tänä vuonna en ole vielä suunnittelua pidemmälle päässyt. Tähän luukkuun olenkin kerännyt netistä inspiraatiokuvia, sillä en koskaan tyydy perinteiseen piparkakkutalon malliin... 

Sokeritalo. Tämä ei ole piparkakkua nähnytkään, mutta niin kovin sievä se on! Sokerin lisäksi tähän voi käytää pikeeriä, vaahtokarkkeja, liitulakuja, pieniä mariannepalloja... (klik)

Pretzel house, eli suolatikkutalo! Eikai piparkakkutalon tarvitse aina makea olla? (klik)

Suklaatalo. Toisin kuin Suomessa, amerikkalaiset tekevät hyvin usein piparkakkutalon osat silikonimuotteihin. Nämä muotithan pystyy myös täyttämään muullakin kuin piparkakkutaikinalla, esimerkiksi suklaalla. Meidän onnemme on, että syömme paljon suklaata ja erilaisia suklaalevyjä on kaupat pullollaan, ja niitä muotoilemalla suklaatalon osat on helppo tehdä. Olisi muuten aika kiva joululahja suklaasta pitävälle, eikö? (Kuva Kohti joulua -blogista)

LUUKKU 12: JOULUSAUNA

Muistan lapsuuden joulusaunasta sen, että sinne meni aina kovin innolla. Lauteilla istuessamme kuuntelimme jännittyneenä koska ulko-ovi käy, sillä siitä tiesimme tontun jättäneen lahjat kuusen alle. 

Vanhaan saunakulttuuriin tutustuessani olen todennut suomalaisten olevan pelotonta ja jääräpäistä kansaa. Saunominen on nimittäin ollut jo keskiajalla koko Euroopassa suosittua puuhaa, mutta pelko tautien leviämisestä lopetti saunaperinteen oikeastaan kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Itseasiassa Keski-Euroopassa saunomista ja saunaa pidettiin niin vastenmielisenä, että siitä kehittyi hyvä peitenimi bordellille. Vaikka muualla saunomista pidettiin epäsiveellisenä, suomalaiset ovat uskoneet sen parantavaan vaikutukseen. Saunassa peseydyttiin, synnytettiin, hoidettiin sairaita ja pestiin vainajat. 

Saunominen oli talonpoikaisperheissä joulun kohokohtia. Saunan lämmitys saatettiin aloittaa jo edellisenä yönä, jotta kaikki ehtivät saunomaan valoisaan aikaan. Olutta heitettiin kiukaalle tuomaan hyvä satovuosi ja saunan väelle lausuttiin loitsuja ja rukouksia, joissa pyydettiin henkistä puhdistusta. Viimeinen saunoja heitti kovat löylyt ja jätti oven rakosalleen talon entisille löylymiehille, vainajille, ja haltioille - pimeän saapuessa oli heidän vuoronsa saunoa. 

Onko saunominen sitten oikeasti terveellistä? Vuonna 1765 saunasta tehtiin ensimmäinen tieteellinen tutkimus, jossa havaittiin seuraavanlaisia asioita: 

- Saunojen savu aiheuttaa silmäkarvojen sisäänkasvua

- Maito vähenee naisilla

- Ihmisruumis venyy saunassa tuuman verran

- Lasten ylenpalttinen kylvetys on syynä Suomessa yleiseen ummetukseen

- Sauna veltostaa ja kovat saunamiehet näyttävät vanhoilta ennen aikoja

Vaikka saunomista ja sen terveysvaikutuksia on tutkittu yllättävän vähän, on tultu siihen tulokseen ettei yllä olevia kammotuksia tarvitse pelätä. Ensimmäiset esi-isämme ovat olleet tietoinensa hyvinkin oikeassa monessa asiassa, sillä saunominen on nykytutkimusten mukaan oikein terveellistä. Se lisää mielihyvähormonin eritystä, lievittää stressiä, poistaa kuona-aineita, lämmittää lihaksia ja täten helpottaa kipuja, parantaa ääreisverenkiertoa (mikä on erityisesti vanhuksille hyväksi), alentaa kohonnutta verenpainetta ja saattaa jopa tuoda helpotusta sydämen vajaatoiminnasta kärsiville. Ihotautia, kuten psoriaasista, sairastavan olisi hyvä saunoa usein, sillä silloin iho vahvistuu eikä kuivu niin helposti. Kokonaisvaltaiseen terveyteen kuuluu myös henkinen puoli, ja voin väittää että 10-15 minuutin saunassa istuminen kaikessa hiljaisuudessa tekee oikein hyvää nykyajan kiireiselle ihmiselle.

Meillä saunotaan joka päivä ja saunaan kuuluu olennaisena osana keskustelu. Juttelemme päivän tapahtumista, kerromme mukavia juttuja, suunnittelemme tulevaa ja käymme välillä läpi vaikeitakin asioita. Saunan rauhoittava ja stressitön ilmapiiri takaa sen että emme esimerkiksi koskaan riitele saunassa. Jos ennen saunaa on saatu aikaiseksi riita, se kyllä häviää löylyjen mukana. 

lähde, lähde, lähde, lähde, lähde

LUUKKU 11: KIRJE JOULUPUKILLE

LUUKKU 10: VALOA

Pimeys on minusta ihanaa, enkä muista koskaan pelänneeni sitä. Valoille herkkänä ihmisenä en voi sietää kirkaita ja välkkyviä valoja, mutta nautin hyvin paljon hämyisestä tunnelmavalaistuksesta. Pari vuotta sitten ostin vahingossa kylmän sävyisen valosarjan, joka jäi hyvin pian käyttämättä sen kirkkauden vuoksi. Löysin valot joulutarvikelaatikosta ja päätin tuunata niistä tunnelmallisemmat.

Viikon ajan istuin kärsivällisesti joka ilta taittelemassa ja näpertelemässä, ja vihdoin viimein saatoin huokaista helpotuksesta. 40 origamipalloa olivat valmiit ja kiinnitetty paikoilleen. Kylmästä tuli lämmin ja kirkkaus muuttui lempeäksi valoksi.

Origamipallon tekoon tarvitset:
- Paperia (kuten tapettia, kirjan sivuja, kuvioitua askartelupaperia...)
- Sakset
- Viivottimen
- Neulan ja lankaa
- Liimaa
- Pehmeähkön alustan, vaikkapa pahvin palan

Aloita homma leikkaamalla kaksi suorakaiteen mallista palaa. Itse tein pallot vanhan kirjan sivuista ja yhden palan koko oli n. 20cm x 7cm. Yhdestä sivusta sain siis tehtyä kaksi palaa.

Piirrä viivotinta apuna käyttäen paperiin viivoja n. 1 cm välein. | Piirrä viivat vinottain alla olevan kaavion osoittamalla tavalla.

Jos käyttämäsi paperi on paksua, nuuttaa (eli käy vielä saksien terällä tai neulalla läpi) piirtämäsi viivat. Näin seuraava vaihe onnistuu huomattavasti helpommin.

Taita pystyviivat oikeat puolet vastakkain. | Taita sivuviivat nurjat puolet vastakkain. Muista vahvistaa taitokset hyvin!

Ota tässä vaiheessa alusta käyttöön ja rei'itä neulalla jokainen pieni kolmio. Reikien paikat löytyy yllä olevasta kaaviosta. | Nyt alkaa hankalin vaihe. Taittelun pitäisi periaatteessa olla helppoa jos taitokset on tehty kunnolla ja oikein päin, mutta käytännössä tämä voi vaatia hieman aivotyöskentelyä! Toivottavasti piirtämäni nuolet helpottavat ajattelua.

Lopputuloksen tulisi näyttää tältä.

Seuraavaksi pujotetaan neula lankoineen toisen puolen rei'istä läpi. | Kiristä (varmista että taitokset menevät hyvin), tee pari solmua ja leikkaa lanka lyhyemmäksi. Langan päät jäävät pallon sisälle piiloon, joten varmuuden vuoksi niihin kannattaa jättää vähän häntää, ettei lähde purkaantumaan.

Liimaa päät yhteen niin, että kuvio pysyy jatkuvana. Anna kuivua kunnolla ennen seuraavaa vaihetta. | Pujota neula lankoineen nyt toisesta päästä reikien läpi ja tee solmu. Älä kuitenkaan kiristä sitä lopullisesti, ennen kuin valo on saatu pallon sisälle. Kun valo on tökätty sisään, kiristä ja tee pari solmua. Kiedo lanka vielä johdon ympärille ja solmi siihen, että pallo pysyy varmasti paikoillaan. Leikkaa ylimääräinen lanka pois.

LUUKKU 9: JOULUPUKKI

Lueskellessani netistä tietoa joulupukista, havahduin siihen ettei meidän tuntemalla punanuttuisella, valkopartaisella ja lempeällä miehellä ole nykypäivänäkään samanlaista roolia kaikissa maissa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Father Christmas, eli Isä Joulu, jättää lahjat joulupäivän aamuna kuusen alle ja joulusukkiin. Tämä on monille elokuvista tuttu käytäntö, mutta en ole koskaan ajatellut Joulupukkia mystisenä hahmona, joka vain piipahtaa, jättää lahjat ja jatkaa sitten matkaa lentävine poroineen. 

Alankomaissa piispanasuinen Sinterklaas purjehtii Espanjasta höyrylaivalla Hollantiin marraskuun puolessa välissä ja seurailee avustajansa Zwarte Pietin (=Mustan Pekan) kanssa lasten liikkeitä marraskuun ja joulukuun vaihteessa, samaan tapaan kuin meillä tontut. Entisaikaan Mustan Pekan tehtävänä oli napata tuhmat lapset säkkiin ja viedä mukanaan. Hollannissa lahjat jaetaan 5. joulukuuta, Pyhän Nikolauksen muistopäivän aattona. Jouluaatto taas on aivan normaali työpäivä ja joulupäivä kirkollinen juhlapäivä. 

Saksassa Weihnachtsmann, eli Joulumies, tai toiselta nimeltään pelkkä Nikolaus oli ennen pelkkä sanansaattaja. Joulukuun kuudentena hän kulki apulaisensa kanssa kertomassa joulusta. Lahjat sen sijaan toi jouluaattona tai -päivänä Jeesus-lapsi, joka jätti ne talon ulkopuolelle. Nykypäivän Ranskassa taas Sait Nicolas asuu taivaassa ja laskeutuu sieltä maan päälle vain joulupäivänä tuodakseen lahjoja. 

Vaikka Suomalaistenkin joulussa on pientä taikaa mukana, niin olen vakuuttunut siitä että olemme hyvin maanläheistä kansaa. Meidän joulupukki ei ole salamyhkäinen, vaan lämmin ja hyväntahtoinen henkilö. Näin ei tietenkään aina ole ollut, sillä meidän Joulupukin ensi-isät ovat Nuuttipukit, joita kiersi Nuutinpäivänä ovelta ovelle nurin päin käännettyihin pukin taljoihin, sarviin ja tuohinaamareihin pukeutuneena. Silloin tällöin Nuuttipukki jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille, mutta pääsääntöisesti hän vain joi talossa tarjottuja juomia, oli humalassa ja pelotteli lapsia. 

LUUKKU 8: PIPARKAKKUKUUSET

Ostin viime vuonna muotit piparkakkukuusiin. 10 osainen tähtimuottisetti maksoi netissä muistaakseni vain 10-15€, mutta pikaisella googlettelulla en kyseistä settiä enää siihen hintaan löytänyt. TÄÄLTÄ sellaisen voi kuitenkin tilata, vaikka hintaa onkin enempi.

Kuusiin tarvitset: 

- Piparkakkutaikinaa

- Tähtimuotit

- Kaulimen

- Vehnäjauhoja

Lisäksi koristeluun: 

- Kananmunan valkuaisia

- Tomusokeria

- Kidesokeria tai erikoishienoa sokeria

- Perunajauhoja tai maissitärkkelystä

- Etikkaa tai sitruunamehua

- Pursotinpussi

(- pienireikäinen tylla)

- Valinnaisia lisäkoristeita

- Pahvin pala
- Foliota

1. Puolesta kilosta taikinaa syntyy ainakin 4 piparkakkukuusta. Ota siis kaulitusta taikinasta neljä tähteä jokaisella muotilla. Jos taikinaa jää yli, kannattaa se käyttää varaosiin! Muista paistaa samankokoiset samalla pellillä, ettei pienimmät pala.

2. Kun piparit on paistettu, niitä voi alkaa vaikka saman tien koristelemaan. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikista muista paitsi päälimmäisestä tähdestä jää näkyviin vain sakarat -ja niitä on monta! Eli yksinkertaisuus on valttia. Piparkakut koristellaan pikeerillä, eli valkuaisen ja tomusokerin seoksella johon on lisätty pieni tippa joko sitruunamehua tai etikkaa. Happo nopeuttaa kuivumista ja tekee pikeeristä kovan ja kestävän. Oikean suhteen saa vain kokeilemalla, mutta olen itse tehnyt aina kaksi eri vahvuista pikeeriä. Paksumpi laitetaan pursotinpussiin ja sillä huolitellaan reunat sekä tehdään kaikki pikkutarkka työ, löysempi pikeeri levitetään pienellä työkalulla (vaikka lusikan varrella) oikeaan paikkaan ja näin saadaan siisti ja tasainen kokovalkea pinta.

3. Aloita koristelu aina isoimmasta tähdestä ja etene koko järjestyksessä pienimpään. Pursota ensin kaikkiin tähtiin siistit reunat.

4. Pikeeri kuivuu sen verran nopeasti, että seuraavan vaiheen voi aloittaa suoraan. Ota taas ensin suurin tähti käsittelyyn, koristele se ja lisää myös keskelle pikeeriä jotta seuraava kerros pysyy paikoillaan. Jos haluaa käyttää nonparelleja, kuulia tai muita koristeita, ne tulee laittaa paikoilleen nyt. Yhtälailla on tärkeää kasata kuusi sitä mukaa kun sitä koristelee, jotta kerrokset samalla liimautuvat yhteen.

5. Kun kuuset ovat kuivuneet, ne voi liimata joko piparista tehtyyn alustaan tai foliolla peitetyn pahvin päälle. Tähän voi käyttää pelkkää pikeeriä tai tehdä "lumihangen", eli marenkia, jonka annetaan kuivahtaa muutama päivä. Marenki valmistuu siten, että vatkataan 1 kananmunan valkuainen kovaksi vaahdoksi, jonka jälkeen vähitellen lisätään kidesokeria. Kun kaikki sokeri on valkuaisen seassa, lisätään pari tippaa etikkaa/sitruunamehua ja 1tl perunajauhoja. Marenkia vatkataan niin kauan, että sokeri sulaa. Eli kun marenkia maistaa, siinä ei saa tuntua yhtäkään sokerikidettä. Marenki tulee käyttää heti ja valmis lumihangessa seisova kuusi asetetaan kuivumaan muutamaksi päiväksi paikkaan jossa se ei saa kosteutta.