Olen taas innosta puhkuen aloittanut uusia asioita. Kesäloman alkajaisiksi olen siivonnut ullakkoa, mutta kovin malttamaton olen sen kanssa ollut. Virkkuukoukku nimittäin vetää pahasti puoleensa ja pää kihisee uusia ajatuksia ja ideoita. Pari kuukautta sitten perustin uuden blogin, jonka tarkoitus on lähinnä olla myyntikanava minun ja Sepän käsitöille. Nyt kun olen saanut sinne täytettä, ajattelin sen teillekin julkaista!
18.5.2016
22.3.2016
PÄÄSIÄISMUNIEN VÄRJÄYS
Olen ihan hullaantunut pääsiäisestä! Uskon, että tällä ihanalla säällä pitkän harmaan alkuvuoden jälkeen on jotain vaikutusta. Jalmari on osannut antaa pajunoksien olla rauhassa, olen saanut uuden kauniin keittiönpöydän ja löysin myös sievät kesäverhot tupaan kierrätyskeskuksesta. Ainiin, ja olen rakastunut mämmiin!
Innostuin myös ottamaan selvää, mitä erilaisia tekniikoita kananmunien värjäykseen on. Yksi mielenkiintoinen oli vanhoilla kynsilakoilla kananmunan marmorointi, mutta muistelin oman kynsilakkavarastoni olevan hyvin neutraali. Kokeilen joskus toiste, nyt kaipaan muniini väriä!
Päätin siis kurkistaa mitä keittiöni kaapeista löytyy. Ja sieltähän löytyi, nimittäin vanha punakaalin jämä, jonka keitin violetiksi väriliemeksi!
Kananmunat voi värjätä kahdella tapaa, liottamalla kylmässä värivedessä tai värjätä samalla kun ne keittää. Jälkimmäisessä tavassa väri jää vaaleaksi ja kaikista munista tulee saman värisiä. Kylmässä vedessä liottamalla taas sävyjä saa useita, pinnasta tulee eläväisen näköinen ja sen voi tehdä myös raaoille kananmunille. Silloin ne voi säilyttää huoneenlämmössä (kauniisti esillä tietenkin) ja keittää kun tarvitsee.
Väriliemeen tarvitaan noin litra vettä, väriainetta ja etikkaa joka saa värin tarttumaan paremmin. Vettä keitetään väriaineen kanssa niin pitkään että vesi on saanut väriä, sitten siihen lisätään loraus etikkaa ja annetaan jäähtyä. Kananmunia liotetaan vedessä tunneista vuorokauteen - mitä pidempään, sen vahvemmaksi väri muuttuu. Lisäksi kannattaa huomioida se, että väri tarttuu kunnolla vasta kun se on kuiva, eli kananmunat kannattaa varovasti noukkia vedestä ja antaa rauhassa kuivua.
Minä käytin väriliemessä punakaalta, mutta keräsin listaa muistakin väriaineista.
Keltainen - curry, kurkuma, keltasipulin kuoret, porkkana
Ruskea - kahvi, sipulin kuoret, musta tee
Punainen - punajuuren keitinliemi tai purkkipunajuurien etikkaliemi, punaviini, vadelma, puolukka
Sininen - mustikka, punakaali
Vihreä - pinaatti, koivun lehdet
20.3.2016
PÄÄSIÄISKISSA
Ihana ilma! Aamupäivällä käytiin Sepän ja appivanhempien kanssa tekemässä retki jäällä, kierrettiin muutama saari ja istuttiin pitkä tovi rantakivillä auringonpaisteessa.
Matkalta nappasin mukaani muutaman pajunoksan maljakkoon ja päätin että näillä alkaa kissan koulutus. Joku päivä saan vielä kasvattaa tuvassa ikkunalaudallisen kukkia, ilman että Jalmari on niitä kokoajan ronkkimassa ja mutustelemassa.
19.3.2016
PAINAJAISIA
Kirjoitan tätä postausta hyvin ristiriitaissa tunnelmissa. Olen kolmatta päivää vatsataudissa, tuntuu että banaani ja tuoremehut alkaa tulla korvista pihalle ja oloni on karmea, mutta päätin silti että tänään on se päivä kun kerron teille suuren uutisen! Uutinen itsessään on hyvä, mutta sen takia olen ehtinyt näkemään jo muutaman painajaisunen. Jotenka kun nyt isken tähän päivitykseen kaiken pahan aina vatsataudista painajaisiin, niin ehkä niitä on koettu tarpeeksi ja ne jättävät minut rauhaan!
Niin ja se onnellinen uutinen on, että MINÄ MENEN NAIMISIIN!
Ehdin varmasti tehdä miljoona hehkutuspostausta joka ikisestä häihin liittyvästä aihealueesta tämän kevään aikana, mutta tämä päivitys käsittelee painajaisia. Ensimmäisen painajaiseni näin kuukausi sitten kun häitä oli suunniteltu viikon verran hyvin intensiivisesti. Puutarhuri-äitini tarttui heti tuumasta toimeen ja aloimme pohtimaan minkälaisia kukkia hän kasvattaa kimppuihin ja pöytäkoristeisiin ja minkälaista teemaa noudatamme. Pyörittelimme erilaisia vaihtoehtoja pöytäliinojen, eriväristen kukkien ja astioiden välillä, ja tämä kantautui uniini.
Istuin pitkän pöydän päässä ja seurasin kun äitini ja sisko hääräsivät kovasti ympärilläni. Pöydälle oli aseteltu joulunpunainen kaitaliina, muutama kynttilä ja niiden väliin paperista tehtyjä joulutähtiä, joita siskoni kovalla kiireellä askarteli lisää pöydän toisessa päässä. Muistan, että oloni oli jollakin tavalla uupunut ja ajattelin vain, että aivan sama miten pöytä on katettu. Luotin siihen että äiti tuntee makuni ja tietää miten lopputuloksesta saa kauniin. Nyt kuitenkin hieman aloin epäillä, sillä häät on tarkoitus järjestää heinäkuussa, ei suinkaan joulun tienoilla. Sitten kiinnitin huomiota siihen mitä äitini puuhasi. Hän asetteli ruokailuvälinetä, hävisi välillä keittiöön ja palasi takaisin kantaen mukanaan suuria määriä ruokaa. Katselin hetken hänen touhuaan ja lopulta sanoin: "Äiti, ei meillä ole mikään kiire. Häät ovat vasta kahden kuukauden päästä".
Toinen uneni liittyi sormukseen. Olen seuraillut Facebookissa kanssamorsianten murheita sormuksen valinnasta, ja todennut että tästä en itse aio kantaa huolta. Seppä aikoo tehdä sormukset itse, joten luotan täysin hänen taiteelliseen näkemykseensä. Ainoat ehtoni ovat olleet, etten halua hopeista, en liian raskasta tai sellaista joka on epäkäytännöllinen. Jostain kumman syystä näin kuitenkin tästäkin unta.
Seppä ilmoitti, että oli tehnyt kultasepänliikkeeseen kuitenkin tilauksen. Matkalla hän muistutti minua, että sormuksia ei valitettavasti voi enää vaihtaa eikä niihin voi tehdä muutoksia, koska liike menee kiinni lomien ajaksi. Seppä sovitti ensin omaa sormustaan, hyvin yksinkertaista ja perinteistä kultasormusta ja ojensi sitten minulle omani sovitettavaksi. Sormus oli ensinnäkin hopeinen ja niin suuri, että se oli aivan liian suuri peukaloonikin. Toisekseen se oli niin leveä, että yltti ensimmäiseen niveleen asti ja olisi täten hyvin epämukava käytössä. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, että sormus oli täynnä suomileijonan kuvia.