Lueskellessani netistä tietoa joulupukista, havahduin siihen ettei meidän tuntemalla punanuttuisella, valkopartaisella ja lempeällä miehellä ole nykypäivänäkään samanlaista roolia kaikissa maissa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Father Christmas, eli Isä Joulu, jättää lahjat joulupäivän aamuna kuusen alle ja joulusukkiin. Tämä on monille elokuvista tuttu käytäntö, mutta en ole koskaan ajatellut Joulupukkia mystisenä hahmona, joka vain piipahtaa, jättää lahjat ja jatkaa sitten matkaa lentävine poroineen.
Alankomaissa piispanasuinen Sinterklaas purjehtii Espanjasta höyrylaivalla Hollantiin marraskuun puolessa välissä ja seurailee avustajansa Zwarte Pietin (=Mustan Pekan) kanssa lasten liikkeitä marraskuun ja joulukuun vaihteessa, samaan tapaan kuin meillä tontut. Entisaikaan Mustan Pekan tehtävänä oli napata tuhmat lapset säkkiin ja viedä mukanaan. Hollannissa lahjat jaetaan 5. joulukuuta, Pyhän Nikolauksen muistopäivän aattona. Jouluaatto taas on aivan normaali työpäivä ja joulupäivä kirkollinen juhlapäivä.
Saksassa Weihnachtsmann, eli Joulumies, tai toiselta nimeltään pelkkä Nikolaus oli ennen pelkkä sanansaattaja. Joulukuun kuudentena hän kulki apulaisensa kanssa kertomassa joulusta. Lahjat sen sijaan toi jouluaattona tai -päivänä Jeesus-lapsi, joka jätti ne talon ulkopuolelle. Nykypäivän Ranskassa taas Sait Nicolas asuu taivaassa ja laskeutuu sieltä maan päälle vain joulupäivänä tuodakseen lahjoja.
Vaikka Suomalaistenkin joulussa on pientä taikaa mukana, niin olen vakuuttunut siitä että olemme hyvin maanläheistä kansaa. Meidän joulupukki ei ole salamyhkäinen, vaan lämmin ja hyväntahtoinen henkilö. Näin ei tietenkään aina ole ollut, sillä meidän Joulupukin ensi-isät ovat Nuuttipukit, joita kiersi Nuutinpäivänä ovelta ovelle nurin päin käännettyihin pukin taljoihin, sarviin ja tuohinaamareihin pukeutuneena. Silloin tällöin Nuuttipukki jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille, mutta pääsääntöisesti hän vain joi talossa tarjottuja juomia, oli humalassa ja pelotteli lapsia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti